Vetoomus: Vienanreitin ja kulttuuriperinnön suojelun puolesta 11.12.2014

Ylä-Kainuun metsät ovat moninaiskäytön sekä taiteen ja kulttuurin innoituksen lähde. Valtionmetsien erilaisia käyttötarkoituksia ei ole kuitenkaan onnistuttu sovittamaan keskenään. Metsät ja metsämaisemat ovat köyhtyneet voimakkaan metsätalouden seurauksena tavalla, joka on vaikuttanut jokaisen luontokokemuksiin. Metsät ovat nuortuneet, niiden puusto on yksipuolistunut ja tavallisetkin metsälajit ovat harvinaistuneet.

Ylä-Kainuun metsien monimuotoisuus ja vetovoima ovat uhattuina, koska Metsähallituksen taloustoimintaa ei mitoiteta luonnon kantokyvyn mukaan, eikä metsien käytön mitoituksessa huomioida velvoitteita luonnon, kulttuuriperinnön ja maiseman suojeluun.

Kalevalaseura-säätiö esittää, että kunnat, ELY-keskus ja Museovirasto vaativat

1) että Metsähallituksen retkeilyreittien ja mm. Lönnrotin reittien vaaliminen, kunnostaminen ja kehittäminen on otettava mukaan metsätalouden suunnitteluun eli Luonnonvarasuunnitteluun. Esimerkiksi Itärajan retkeilyreitti yhdistää Kalevalapuiston alueita ja on osa valtakunnallista retkeilyreittiä sekä E10-kaukovaellusreittiä.

2) julkisen selvityksen, miksi Metsähallitus ei toteuta sille asetettuja velvoitteita kulttuuriperinnön ja monimuotoisuuden suhteen.

3) Metsähallituksen alkurahoituksella yhteishankkeen Vienan eli Vuokinreitin ja Itärajan reittien hoitoon, kehittämiseen ja uuden maisemansuojelualueen perustamiseen.

Vaatimukset Metsähallitukselle

Luonnonvarasuunnitelun pohjaksi pitää Suomen Ympäristökeskuksen johdolla selvittää, onko velvoitteiden noudattamisen ongelma viranomaistoimissa, väärin arvioiduissa tulostavoitteissa, vaiko toimintatavoissa, kuten Vienan reitin vuosittaisissa hakkuissa?

Luonnonvarasuunnittelussa Ylä-Kainuun vetovoimaa ja riistaa säilytetään muuttamalla alue-ekologinen verkosto pysyvästi suojelu- ja luonnonarvometsiksi. Tämä tarkoittaa, että

1) alue-ekologisesta verkostosta laaditaan biologinen arvio ennen luonnonvarasuunnittelun hyväksymistä;

2) retkeilyalue ja virkistysmetsät muutetaan luonnonsuojelulain mukaisiksi, puuttumatta metsästysoikeuksiin;

3) Valtion retkeily- ja matkailumetsät, sekä muut maisemallisesti merkittävät alueet, kuten ranta- ja harjumaisemat, kylien lähimetsät, kulttuurikohteet, retkeilyreittien varret sekä tienvarsi- ja virkistysmetsät, jätetään Metsähallituksen tulostavoitteen ulkopuolelle ja pois metsätalouden taseesta. Esimerkkeinä mainitsemme Kuivajärvi-Hietajärven, jossa on hakattu 1990-luvun tiedoilla; Hossan jonka hoito perustuu vain ulkoilulakiin, rantaleimikoista Pesiöjärven ja Vuokin saaret sekä muista leimikoista Komminsärkkä ja Mierolaisenaho.

4) Luonnonvarasuunnittelulle varataan Ylä-Kainuussa oleellisesti pidempi valmisteluaika. Kolmen kokouksen menettelyllä ei voida ratkoa vuosikymmeniä kestäneitä ongelmia maankäytön sovittamisessa. Metsien käytön mitoituksen pitää perustua avoimempaan suunnitteluun. Avohakkuiden ja alentuneen päätehakkuuiän vastapainoksi tarvitaan suojeluverkoston täydentämistä.

Kalevalaseura-säätiö
kalevalaseura@kalevalaseura.fi