Kalevalaseura palkitsi Sakari Kukon ja seitsemän muuta kulttuuriperinnön alalla ansioitunutta tietäjää ja taitajaa

Kalevalaseuran hallitus on myöntänyt Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille tutkijoille, taiteilijoille ja asiantuntijoille. Palkinnot, yhteensä 10 000 euroa, jaettiin Kalevalaseuran kekrinpäivän seminaarissa Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa 29. lokakuuta.

Muusikko ja säveltäjä Sakari Kukolle myönnettiin palkinto 50 vuotta kestäneestä urasta musiikin parissa. Hänen musiikilliseen tuotantoonsa sisältyy jazzia, kansanmusiikkia, lastenmusiikkia ja rockia. Tunnetuin Kukon yhtyeistä on Piirpauke, joka juhlii 40-vuotista taivaltaan tänä vuonna.

Musiikin parista palkittiin myös Aspön pelimannit, joka on saariston pelimannimusiikkia vaaliva yhtye pieneltä Aspön saarelta Turunmaan saaristossa. Tieteen parista Kalevalaseura palkitsi joensuulaisen filosofian tohtorin Tiina Sepän ansiokkaasta väitöstutkimuksestaan ja tutkijantyöstään.

Nuoren taiteilijan palkinnon sai haaparantalainen kuvataiteilija Hanna Kanto, joka tutkii töissään pohjoisen ja oman taiteellisen työnsä vuorovaikutusta sekä ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyviä ongelmakohtia. Palkinto myönnettiin Kannolle siitä taitavuudesta, jolla hän on läpivalaissut teoksissaan Lapin olojen, elämän ja kulttuurin ristiriitaisuuksia.

Perinteen taitajien ja tallentajien palkinnon sai neljä henkilöä: sarjakuvantekijä Marko Raassina Kuhmosta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston aineistoja kartuttaneet Martta Antrela Joensuusta, Pirkko Tiirola Oulusta ja Ansa Vartia Savonlinnasta.

Kalevalaseura on jakanut Kekrinpäivän tunnustuspalkintoja suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille henkilöille vuodesta 1965 lähtien. Jo 50 vuotta jaetun palkinnon juhlistamiseksi Kalevalaseura myönsi Kekrinpäivän erikoispalkinnon, 5 000 euroa, viulisti Pekka Kuusistolle 22. lokakuuta.

 

Palkintoperustelut

Palkinnot arvokkaasta työstä tieteen, taiteen ja kulttuurin alalla

Sakari Kukko

Sakari Kukko (s. 1953 Kajaanissa) on suomalainen muusikko ja säveltäjä – rautainen musiikin ammattilainen. Hänet tunnetaan erityisesti Piirpauke-yhtyeestä. Tänä vuonna Sakari Kukko juhlii 50-vuotista taiteilijan uraansa ja Piirpauke 40-vuotista taivaltaan.

Kukon luotsaama Piirpauke on yksi maailman ensimmäisistä maailmanmusiikkiyhtyeistä. Yhtye nousi jokaisen suomalaisen tietoisuuteen Konevitsan kirkonkellot -sävellyksellään, joka on yksi suosituimpia instrumentaalimusiikin levytyksiä maassamme. Kukko on kiertänyt Piirpauken kanssa ympäri maailmaa ja soittanut yhdessä lukuisten artistien kanssa, muun muassa Youssou N’Dourin yhtyeessä Senegalissa sekä suomalaisten rock-yhtyeiden Amorphiksen ja Kingston Wallin kanssa.

Jo 16-vuotiaana Sakari Kukko tiesi tahtovansa ammattimuusikoksi. Lapsuudenkodissa laulettiin paljon ja harrastettiin musiikkia, mikä teki hänet avoimeksi eri vaikutteille musiikissa. Piirpauken alkutaipaleella Kukko työsti yhtyeen kanssa vanhoja kansansävelmiä paljon ennen maailmanmusiikkibuumia. Piirpauke onkin perustamisestaan lähtien halunnut tehdä musiikkia, jossa eri maiden musiikkiperinteet yhdistyvät. Vuosien varrella se on ottanut vaikutteita jokaisesta ilman- ja tyylisuunnasta. Suomalaisen kansanmusiikin, jazzin ja eri kulttuurien perinnemusiikkien lisäksi länsimainen klassinen musiikki on kuulunut yhtyeen repertuaariin. 80-luvulta lähtien yhtyeen kokoonpano on ollut varsin kansainvälinen: jäseninä on nähty muusikoita muun muassa Turkista, Intiasta, Espanjasta, Senegalista, Guineasta ja Filippiineiltä.

Kalevalaseura palkitsi Sakari Kukon uraauurtavasta ja ennakkoluulottomasta työstä etnomusiikin parissa Suomessa ja ulkomailla.

Aspö Spelmän r.f

Aspö Spelmän – Aspön pelimannit on vuonna 2009 perustettu saariston pelimannimusiikkia vaaliva yhdistys, jonka kotipaikka on pieni Aspön saari Saaristomerellä. Saarella asuu ympäri vuoden kymmenisen henkeä. Kyläsatamia rakastavalle veneilijälle Aspö on yksi Saaristomeren mukavimmista paikoista. Aspö on ollut aina tunnettu myös pelimanneistaan.

Aspön pelimanneissa on jäseniä kolmessa sukupolvessa: he ovat isoisä Bruno, hänen poikansa Tore sekä pojanpojat Markus ja Johan, kaikki pianohaitarin soittajia. Joukkoa täydentää Timo Kirves, hänkin pianohaitarin ja viulun soittaja. Kuuluisin Aspön pelimanneista oli edesmennyt ”Aspön Erik”, Erik Jansson. Nykyinen kokoonpano jatkaa loistavasti hänen jalanjäljillään.
Aspön pelimannien ansiosta saarella järjestetään joka kesä musiikkipäivät. Tapahtuma on ilmainen ja muusikot esiintyvät palkkiotta. Kuulijoita on vuosittain noin 300 – enempää ei veneilijöitä pieneen satamaan mahtuisikaan. Johanssonien perheelle tapahtuma on jokakesäinen suuri ponnistus. Ohjelmaan kuuluu pihasoittoja, tanssia ja soittoa venevajassa. Esiintymässä on Aspön pelimannien lisäksi muita saaristolaispelimanniyhtyeitä sekä muusikoita, kuten Veli-Matti Järvenpää, Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen sekä J. Karjalainen.

Kalevalaseuran kekrinpäivän palkinto annettiin Aspön pelimanneille kiitokseksi saariston pelimannimusiikkiperinteen vaalimisesta, mainiosta kesätapahtumasta ja siitä ystävällisyydestä, jolla pelimannit ottavat vastaan vieraansa pienellä saarellaan.

Tiina Seppä

FT Tiina Seppä tarkastelee tänä vuonna valmistuneessa Itä-Suomen yliopistossa hyväksytyssä väitöstutkimuksessaan Kohtaamisia menneen kanssa. Tutkimus kansanrunousaineistojen synnystä ja myöhemmistä tulkinnoista kansanrunouden keruuta, esittämistä ja tulkintaa erilaisten merkitysprosessien ja sukupuoliproblematiikan näkökulmista.

Tutkimuksen kohteena on kaksi eri tavoin merkittävää naista ja miestä. Naiset ovat vuosina 1771–1846 elänyt ilomantsilainen runontaitaja Mateli Kuivalatar sekä vuosina 1866–1943 elänyt vienalainen runonlaulaja Anni Lehtonen. Miehet ovat Kuivalatarta haastatellut Elias Lönnrot sekä Lehtosen runoutta tallentanut Samuli Paulaharju. Anni Lehtosen ja Samuli Paulaharjun yhteistyönä syntyi ainutlaatuinen aineisto yhden henkilön perinnetietämyksestä. Sen sijaan Mateli Kuivalattaren nimiin merkitty kansanrunoaineisto 1830- ja 1840-luvuilta on fragmentaarista ja vaikeasti laulajaan identifioitavissa.
Tiina Seppä osoittaa tutkimuksessaan, miten uudenlaiset kysymykset voivat avata vanhoja tekstejä ja antaa niille aiemmasta poikkeavia merkityksiä. Hän avaa kiinnostavasti dialogisuutta teoretisoivia tutkimustekstejä ja soveltaa niitä kriittisesti omaan työhönsä. Kalevalamittaista kansanrunoutta laulajien ja runonkerääjän vastavuoroisista näkökulmista on tarkasteltu tällä vuosituhannella jo aiemmin muutamissa laajoissa, tutkimusperinnettä uudistavissa väitöskirjoissa. Tiina Sepän väitöskirja jatkaa tätä tutkimusperinnettä, jonka ansiosta aiemmasta poikkeavien kysymysten ja tulkintojen valossa kuva kalevalamittaisesta runoudesta on muuttunut monin tavoin.

Kalevalaseuran kekrinpäivän palkinto annetaan Tiina Sepälle tunnustukseksi ansiokkaasta väitöstutkimuksesta ja tutkijantyöstä. Seppä on väitöskirjatyössään osoittanut omaperäistä tutkijan lahjakkuutta. Lisäksi hän on ollut aktiivinen keskustelija ja pitänyt tutkimusaiheestaan useita alustuksia ja esitelmiä niin tutkijapiireissä kuin aiheesta kiinnostuneiden tilaisuuksissa.

Nuoren taiteilijan palkinto

Hanna Kanto

Torniosta kotoisin olevan, vuonna 1981 syntyneen kuvataiteilija Hanna Kannon maalaukset ovat voimakkaan puhuttelevia, runollisia ja väkeviä. Hän tutkii töissään pohjoisen ja oman taiteellisen työnsä vuorovaikutusta sekä ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyviä ongelmakohtia. Teosten aiheena on myös ihmisen lyhytnäköinen toiminta Lapissa.

Hanna Kannon maalauksissa pohjoinen on sekä myyttinen sielunmaisema että ympäristöön kohdistuvien ekologisten uhkien merkitsemää aluetta. Omaperäinen, ekspressiivisyyttä ja realismia yhdistävä tekniikka luo teoksiin unenomaisia tunnelmia ja monitasoisia viittauksia Lapin historiasta nykypäivään ja tulevaisuuteen. Maalausten aihepiirit, kuten porotalous, matkailukuvasto ja luonnon näkymät nostavat esiin myös ristiriitoja. Kyse on henkilökohtaisesti tunnetusta ja koetusta, taiteilijan omasta suhteesta Lappiin. Kyse on myös rakkaudenosoituksesta tuntemattomalle maalle, jonka olemassaolon voi Etelä-Suomessa helposti unohtaa.

Taitavan, usein kolmiulotteisen sommittelun sekä mestarillisen siveltimenkäytön ansiosta Kanto johdattelee katsojan syvälle Lapin maagiseen tunnelmaan. Suurikokoisissa öljyvärimaalauksissa kuvattu arkitodellisuus värittyy hipaisulla fantasiaa. Hän maalaa laveasti hämärää valoa ja toisaalta talven läpitunkevaa pimeyttä. Niukka väripaletti sekä tarkat yksityiskohdat utuisen maiseman keskellä tuovat kokonaisuuteen oleellista kontrastia ja muodostavat usein koko tarinan kaaren. Hänen maalauksensa ovat ennen kaikkea elegisiä otoksia pohjoisen kauniista maisemasta sekä sen omaperäisestä ja rikkaasta kulttuuriperimästä.

Hanna Kanto on valmistunut Lapin yliopistosta taiteen maisteriksi vuonna 2007 ja asuu Haaparannassa. Taiteen tekemisen ohella hän toimii kuvataiteen opettajana kansankorkeakoulu Svefillä. Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä kotimaassa ja hän on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin eri puolella Eurooppaa.

Kalevalaseuran nuoren taiteilija palkinto annetaan hänelle kiitoksena siitä taitavuudesta ja tarkkasilmäisyydestä, jolla hän on läpivalaissut teoksissaan Lapin olojen, elämän ja kulttuurin ristiriitaisuuksia.

Perinteentaitajien ja -tallentajien palkinnot

Marko Raassina

Kalevala voi olla monille lapsille ja nuorille hieman vaikealukuinen trokeemittansa takia, eikä sen monissa vanhoissa painoksissa ole nuorta sukupolvea puhuttelevaa kuvitustakaan. Tilannetta ovat kohentaneet erityisesti nuorille suunnatut, lyhennetyt, suorasanaiset ja uudestaan kuvitetut versiot sekä erilaiset sarjakuva-Kalevalat. Näistä uusimpia on vuonna 1990 syntyneen kuhmolaisen sarjakuvataiteilija Marko Raassinan Kalevala. Hänen Kalevalassaan sankarit, antisankarit ja myyttiset olennot näyttävät erilaiselta kuin aiemmissa teoksissa ja sarjakuvissa. He ovat kaikki omalla tavallaan persoonallisen näköisiä, yhtä aikaa hiukan pelottavia, hellyttäviä ja huvittavia. He puhuvat selkeää nykysuomea, joten heidän aivoitustensa seuraaminen on helppoa. Verbaalisesti lahjakkaan Raassinan tekstiä lukee hymynkare huulilla, sillä hahmojen repliikeissä nykyaikainen lyhyen toteava arkipuhe sekoittuu hauskasti varhaisten runonlaulajien viljelemään ironiseen huumoriin.

Raassinan sarjakuva-Kalevalassa on mukana kaikki Kalevalan runot Kullervon tarinaa lukuun ottamatta. Sen Raassina on jättänyt pois, koska se on hänen mielestään liian rankka tarina lapsille. Sarjakuva on tehty perinteiseen kolmiruutuiseen sanomalehtistrippimuotoon. Jokainen strippi päättyy vitsiin tai tilanteeseen, jossa päähenkilöt ovat kiipelissä tai tapahtumassa, joka vaatii ehdottomasti jatkoa. Strippimuoto helpottaa myös lukemista ja tekee siitä hauskaa. Tuloksena on varsin omintakeinen ja vauhdikas Kalevala-maailma, joka heijastelee oivaltavasti nykyajan ilmiöitä. Tämä Arktisen banaanin kustantama ja Juminkeko-säätiön julkaisema teos ilmestyi tänä vuonna Kalevalan päivänä Kalevalan 180-vuotisjuhlan kunniaksi.

Marko Raassina on lupaava sarjakuvantekijä, jonka tulevia edesottamuksia seurataan Kalevalaseurassakin kiinnostuneina.

Martta Antrela, Pirkko Tiirola ja Ansa Vartia

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kokoelmat ovat pääosin yksittäisten kerääjien luovuttamia. Merkittävä osa arkiston aineistosta karttuu erilaisten kilpakeruiden ja tutkimuskyselyiden kautta. Kaikkiaan aineiston luovuttajia, perinteentaitajia ja -tallentajia, on useita kymmeniä tuhansia. Tälläkin hetkellä arkiston vastaajaverkostoon kuuluu noin 500 eri ikäistä naista ja miestä eri puolelta Suomea. Heitä ovat myös Martta Antrela Joensuusta, Pirkko Tiirola Oulusta sekä Ansa Vartia Savonlinnasta. Kalevalaseuran myöntämät tunnustuspalkinnot ovat kiitos niistä kirjoituksista, joita he ovat vuosikymmenien aikana lähettäneet Kansanrunousarkiston kokoelmiin ja kartuttaneet tietoja suomalaisten elämästä.

Martta Antrela, Joensuu
Martta Antrelan (s. 1932) yhteistyö kansanrunousarkiston kanssa alkoi jo vuonna 1991. Tuolloin hän lähetti kertomuksensa Satasärmäinen nainen -keruuseen. Vääryyttä kärsineen naisen elämäntarina on kauttaaltaan varsin rankka ja raju kertomus. 24 vuoden aikana Antrela on osallistunut yli kymmeneen keruuseen kirjoittaen muun muassa karjalaisuudesta, avioerosta, sisäilmaongelmista, pimeästä, hiljaisuudesta ja saunaperinteestä. Antrelan kirjoitukset osoittavat kansatieteellistä silmää, hyvää kuvailutaitoa ja kyvykkyyttä kirjoittajana.

Pirkko Tiirola, Oulu
Pirkko Tiirola (s. 1941) lähetti ensimmäisen kertomuksensa kansanrunousarkistoon vuonna 2005 kotiapulaismuistojen keruuseen. Kymmenen vuoden yhteistyö on tuottanut kymmeniä lähetyksiä ja satoja sivuja. Tiirolalle kirjoittajana on ominaista vastausten pituus, runsaus ja perusteellisuus sekä kuvien ja kuvakertomusten käyttö tekstejä rikastuttamassa.

Ansa Vartia, Savonlinna
Ansa Vartia (s. 1942) lähetti ensimmäisen kertomuksensa kansanrunousarkistoon jo vuonna 1985 Perinne elämässäni -keruuseen. Näiden 30 vuoden aikana Vartia on lähettänyt arkistoon 24 kirjoitusta. Vartia on esimerkki säännöllisestä ja jaksavasta vastaajasta, joka kirjaa huolella ylös elämän aikana ja eri asuinpaikkojen ympärillä nähtyä. Vartian kaltaiset kirjoittajat ovat kansanrunousarkiston vastaajaverkon kivijalkaa.