Leena Lehto: "Tulesta tulleet" (2017).

Kalevalaseura palkitsi kymmenen suomalaisen kulttuuriperinnön tutkijaa, taiteilijaa ja perinteen tallentajaa

Kalevalaseuran hallitus on myöntänyt Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot kymmenelle suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneelle tutkijalle, taiteilijalle asiantuntijalle ja perinteen tallentajalle. Palkinnot, yhteensä 12 000 euroa, jaettiin 27. lokakuuta Rovaniemellä Suomi 100 vuotta -tapahtumassa Näkökulmia visuaaliseen Suomeen.

Arvokkaasta ja pitkäjänteisestä työstä tieteen tai taiteen parissa palkittiin brittiläinen harpisti ja kapellimestari Andrew Lawrence-King, brittiläinen folkloristi, dosentti Clive Tolley sekä virolainen folkloristi, professori Ülo Valk.

Nuoren tutkijan palkinnon sai fil. tri, perinteentutkija Ulla Savolainen Helsingin yliopistosta. Hänen vuonna 2015 valmistuneen väitöskirjansa aiheena oli Karjalan lapsievakkojen muistitieto, jonka puitteissa muistelijat rakentavat yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kertomuksia evakkouden kokemuksista. Muistitietotutkimukselle keskeiset muistin politiikan ongelmat sekä kulttuuristen erojen analyysi tekevät sekä Savolaisen väitöskirjasta että hänen nykyisistä tutkimuksistaan varsin ajankohtaisia.

Perinteen taitajien ja tallentajien palkinnon sai kuusi henkilöä: Marjo-Riina Häkkinen Valtimon Peri-Sivakasta, Miihkali Stepanov Vienan Karjalasta Haikolan kylästä sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston muistitietoaineistoja kartuttaneet Jorma Aaltonen Jyväskylästä, Airi Havve Hirvensalmelta, Arja Korpela Hankasalmelta sekä Risto Nihtilä Hyvinkäältä.

Palkintoon kuuluivat myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaetut taiteilija Leena Lehdon tekemät Kalevala-aiheiset, uniikit keraamiset taide-esineet sarjasta “Tulesta tulleet”.

Kalevalaseura on jakanut Kekrinpäivän tunnustuspalkintoja suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneille henkilöille vuodesta 1965 lähtien.

Palkintoperustelut

Palkinnot arvokkaasta työstä tieteen, taiteen ja kulttuurin alalla

Harpisti ja kapellimestari Andrew Lawrence-King, Iso-Britannia

Andrew Lawrence-King

Brittiläinen harpisti ja kapellimestari Andrew Lawrence-King (s. 1959) on vanhan musiikin spesialisti. Viime vuosina hän on syventynyt Kalevalan ja muinaisrunojen maailmaan ja herättänyt runot henkiin omintakeisella tavalla. Hänen ideoimansa esitys ”Muinainen Kalevala” on rohkea tulkinta siitä, miltä kalevalaiset melodiat ja runot olisivat saattaneet kuulostaa satoja vuosia sitten alkuperäisessä muodossaan. Lawrence-King on tuonut yhteen Kalevalan tekstin, kansansävelmät sekä oman vanhan musiikin tuntemuksensa dramatisoituna keskiaikaiseksi oopperaksi. Modernin orkesterin, muinaisen kanteleen, kansansävelmien ja keskiaikaisten harmonioiden kohtaaminen herättää eloon aivan ainutlaatuisen äänimaailman ja musiikillisen tarinnankerronnan.

”Medieval Kalevala” -konserttikokonaisuus on esitetty aiemmin Montalbâne-festivaaleilla Saksassa, ja sen jälkeen Andrew Lawrence-King teki teoksesta uuden version Kamarikuoro Utopiaa ja Suomen-ensiesitystä varten. Teos esitettiin maaliskuussa 2016 Helsingissä ja helmikuussa 2017 Kotkassa ja Kouvolassa. Esitys on muodoltaan kamarioopperamainen, ja dramaattisesti se seuraa Kalevalan tärkeimpiä vaiheita kuten Ainon kuolemaa, Sammon ryöstöä ja kostoretkeä Pohjolaan. Teosta varten Lawrence-King teki paljon taustatyötä etsien Kansalliskirjaston arkistoista autenttisia runonlaulumelodioita Kalevalan teksteihin.

(Katso näyte!)

 

Dosentti Clive Tolley, Iso Britannia

Clive Tolley on vuosikymmenien ajan ollut suomalaisten folkloristien paljon käyttämä kielenkääntäjä ja -huoltaja, mikä on paitsi hyvän kielitaidon myös syvällisen folkloristiikan ja uskontotieteen asiantuntemuksen ansiota. Clive Tolley on erikoistunut Pohjois-Euroopan kansojen mytologian tutkimukseen, ja hänen laaja tutkimuksensa Shamanism in Norse Myth and Magic (1–2) on ilmestynyt FFC-sarjassa vuonna 2009. Hän on toimittanut yhdessä Joonas Aholan ja Frogin kanssa artikkelikokoelman Fibula, Fabula, Fact – The Viking Age in Finland (Studia Fennica Historica, 2014) ja kirjoittanut siihen itse. Lisäksi hän on Tolkien-tutkija.

 

Professori Ülo Valk, Viro, Tartto

Ülo Valk

Ülo Valk on vuosikymmenien ajan tehnyt tiivistä yhteistyötä suomalaisten tutkijoiden kanssa, ja häntä on käytetty tieteellisenä asiantuntijana tehtävien täytössä ja hankkeiden arvioinnissa Suomessa, sen lisäksi että hän on kansainvälisesti laajalti verkostoitunut tutkija ja opettaja. Hänen oma tutkimuksensa on keskittynyt ennen kaikkea kansanuskoon ja kertomusperinteeseen. Ülo Valkilla on ollut ja on edelleen merkittäviä kansainvälisiä tieteellisiä luottamustehtäviä.

 

Nuoren tutkijan palkinto

Ulla Savolainen

Ulla Savolainen

Ulla Savolainen

Ulla Savolaisen väitöskirjan Muisteltu ja kerrottu evakkomatka: tutkimus evakkolapsuuden muistelukerronnan poetiikasta (2015) aiheena on Karjalan lapsievakkojen muistitieto, jonka puitteissa muistelijat rakentavat yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kertomuksia evakkouden kokemuksista. Tutkimusaineisto koostuu kirjoitetuista muisteluteksteissä, joissa risteytyvät pyrkimykset historiallisen tiedon välittämiseen ja kaunokirjalliseen vaikuttavuuteen. Kunnianhimoinen tutkimus rakentaa metodologista siltaa folkloristiikan, muistitiedon tutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen välille. Tutkimuksessa hyödynnetään sekä kulttuurisen muistitutkimuksen että narratologian keinoja luovasti ja oivaltavasti. Monitieteisen tutkimuksen osa-alueet ovat Savolaisella hallussa, ja hän on osoittanut poikkeuksellista kykyä kehittää niistä itsenäisesti omaan aineistoonsa soveltuvaa ja myös yleisesti sovellettavaa lukutapaa. Savolaisen kehittämät metodologiset välineet, erityisesti kerrontastrategian käsite, ovat hyödyllisiä myös muille historiallisen muistelukerronnan tutkijoille. Työn metodologinen tasokkuus on antanut vankan pohjan uskottavien ja historiallista ymmärrystämme syventäville tulkinnoille, joita runsaaseen aineistoon tukeutuva tutkimus tarjoaa runsaasti.

Sekä Savolaisen väitöskirjatutkimus että jo käynnistynyt suomalaisia internointileirejä käsittelevä post doc -hanke nostavat esiin lapset historian subjekteina. Molemmat tutkimukset kartoittavat toisen maailmansodan ja sen jälkeisen ajan suomalaiskokemusta sodasta, mutta dramaattisesti kontrastoiden: väitöskirjatutkimuksen karjalaiset evakkolapset saavat uudessa tutkimushankkeessa rinnalleen kotimaassaan internoidut suomalaislapset. Molempien ihmisryhmien kokemuksessa suhde kotiin, Suomeen ja (etniseen) identiteettiin on kriisiytynyt, ja osassa muisteluista onkin selkeästi traumakerronnan piirteitä.

Muistitietotutkimukselle keskeiset muistin politiikan ongelmat sekä kulttuuristen erojen analyysi tekevät Savolaisen työstä ajankohtaisen. Evakko-teema on noussut kuluneen vuoden aikana uudelleen esiin, kun Lähi-Idän pakolaiskriisi on ulottunut halki Euroopan Suomeen saakka. Vaikka historialliset tilanteet ovat hyvin erilaisia, Karjalan evakkojen ja tämän päivän pakolaisten kokemuksissa on monia rinnasteisia piirteitä, jotka liittyvät tunteisiin ja ruumiillisiin kokemuksiin. Yksi esimerkki näistä rinnasteisista ilmiöistä ovat ruokaan liittyvät vahvat tunteet ja valta-asetelmat. Vain aineistopohjainen, perusteellinen tutkimus evakkouden kokemuksesta ja evakkojen itse tuottaman historiallisen tiedon lainalaisuuksista antaa avaimet vastata 2000-luvun väestönliikkeiden kulttuurisiin ja poliittisiin haasteisiin.

Ulla Savolainen on toiminut tiedeyhteisössä aktiivisesti koko jatko-opintojensa ja post doc- vaiheen ajan. Hän on myös osoittanut valmiutensa yhteiskunnallisena keskustelijana ja asiantuntijana väitöskirjansa aihepiiristä antamissaan haastatteluissa. Hän on osallistunut aktiivisesti dos. Kirsti Salmi-Niklanderin johtaman kansainvälisen LIVINGMEMORIES-tutkimushankkeen (Living together with difficult memories and diverse identities, ERA-NET RUS Plus-ohjelma ja Suomen Akatemia 2015-2017) hakuprosessiin, ja aloitti hankkeen tutkijana maaliskuussa 2016.

 

Perinteentaitajien ja -tallentajien palkinnot

Marjo-Riina Häkkinen Valtimon Peri-Sivakasta

Marjo-Riina Häkkinen (s. 1971) emännöi nykyään Häkkisen sukutilaa Valtimon Peri-Sivakassa. Tila on ollut suvun hallussa vuodesta 1754. Hän asuu yhdessä äitinsä kanssa, tämän omaishoitajana. Isä oli Hannes Häkkinen (1928–2011), Sivakan kylän ja sukunsa perimätiedon laaja-alainen taitaja.

Marjo-Riina Häkkinen on kouluttautunut maatalousalan yrittäjäksi ja ilmoittaa tilan toimialoiksi metsätalouden ja nurmiviljelyn. Vuosikausia hän on pitänyt erityisesti huolta Sivakan perinnemaisemien avarista näkymistä, tuonut esiin kylän erityispiirteitä suunnittelemalla ja toteuttamalla kyläkävelyreittejä, kuvaamalla ja kertomalla niistä sosiaalisessa mediassa. Hän on siirrättänyt omilla niukoilla varoillaan pihapiiriin vanhan hirsirakennuksen, jossa hän on pitänyt kesäkahvilaa. Vanhoissa aitta- ja luhtirakennuksissa on kotimuseoaineistoa.

Vuonna 2014 Marjo-Riina Häkkinen teki Valtimon kunnalle aloitteen kotikylänsä maisemien suojelemiseksi, mistä hänen mukaansa ”hyötyisivät kyläläiset, matkailijat, kulttuuri, luonto, yrittäjät, koko kunta. Katoamassa olevat perinneympäristöt elpyisivät.” Tämän aloitteen hengen mukaisesti hän on myös itse toiminut. Peri-Sivakan laelta avautuvia pohjoiskarjalaisia perinnemaisemia voi katsella Marjo-Riinan facebook– ja instagram-sivuilta.

Marjo-Riina Häkkinen perusti viime vuonna Sivakka-facebook-ryhmän, johon muutamassa kuukaudessa liittyi 140 jäsentä. Vaikka itse kylässä asuu nykyään ympäri vuoden vain noin 20 ihmistä, elää Sivakka ja sen perinne vahvasti virtuaalisesti. Häkkinen on mielestämme yhdistänyt perinteen ja kulttuuriympäristön vaalimisen idean nykyaikaisiin käytäntöihin tavalla, joka ansaitsisi tulla sekä huomioiduksi että palkituksi.

 

Miihkali Stepanov Vienan Karjalasta Haikolan kylästä

Miihkali Stepanov  (s. 25.9.1952) on aikamme merkittävimpiä perinteentallentajia Vienan Karjalassa. Isänsä kansankirjailija Ortjo Stepanovin kuoleman jälkeen hän perusti tämän nimeä kantavan kulttuurisäätiön.  Sen tehtäviin eivät kuulu vain Ortjo Stepanovin elämäntyön esillä pitäminen, vaan myös muiden vienankarjalaisten kirjailijoiden saavutusten esittely.

Miihkali  Stepanovin johdolla Ortjo Stepanovin säätiö on perustanut Haikolan kylään etnokulttuurikeskuksen. Se tekee tunnetuksi vienankarjalaista kulttuuriperinnettä ei vain Vienassa, vaan eri puolilla Karjalaa sijaitsevissa etnokulttuurikeskuksissa. Haikolan etnokulttuurikeskus ei vain esittele vaan myös taltioi perinnettä. Miihkali Stepanov on äänittänyt sekä videoinut vienalaisia suullisen perinteen taitajia monissa eri kylissä.  Taltioinneistaan hän on tehnyt myös dokumenttielokuvia.

Miihkali Stepanovin työn tuloksena Haikolan etnokulttuurikeskus on kaksine museoineen  (kirjallisuusmuseo ja etnografinen museo ) koko Karjalan aktiivisin, vaikka se ei saa valtiolta minkäänlaista tukea.

 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston muistitietoaineistoja kartuttaneet Jorma Aaltonen Jyväskylästä, Airi Havve Hirvensalmelta, Arja Korpela Hankasalmelta sekä Risto Nihtilä Hyvinkäältä

 

Jorma Aaltonen, maatalouskonemyyjä

S. 1949 Yläneellä
Lähettänyt aineistoa v. 2004 –2017

Jorma Aaltosen yhteistyö SKS:n arkiston kanssa alkoi syksyllä 2004 kodin merkityksiä kartoittaneella seitsemänsivuisella kirjoituskilpailuvastauksella. Tätä seurasi vuonna 2007 kuvaus politiikasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, varsinaissuomalaisen lapsuuskylän perspektiivistä alkaen. Samana syksynä taloihin tuli Digi-tv, johon liittyviä kokemuksia Aaltonenkin raportoi reaaliaikaisesti mediatutkimuksen käyttöön. Välivuosia ei sen jälkeen ole ollut. Tähän mennessä on saapunut lähes 30 keruuvastausta, aina tiiviitä ja ytimekkäitä. Tutkimusten käyttöön on saatu kerrontaa esimerkiksi lahjojen antamisesta, työkaveruudesta, ilmastonmuutoksesta ja terveyskäsityksistä. Jälleenrakennusta valottivat isoisästä kertova  ”Peltisepän tarina” ja kirjoitus ”Suurten ikäluokkien muistoja”.  Alkoholinkäyttöä kuvasi kirjoitus nimeltä ”Eipähä tuata ny niin kauhiast o tullu läträttyy”. Mökillä-kirjoituskilpailuun 2016 saatiin kertomuksen lisäksi laaja kuvakertomus, ja kuluvana vuonna on voitu lukea  äänestämiseen liittyviä Vaaliuurnilla-muistoja sekä mietteitä keruuotsikolla Toivo.

 

Airi Havve, mielisairaanhoitaja

S. 1935 Pielavedellä
Lähettänyt aineistoa v. 1991–2017

Airi Havve osallistui Satasärmäinen nainen -kirjoituskilpailuun keväällä 1991 ja kertoi elämänvaiheistaan, mm. lapsuudesta pienessä maalaistalossa suurperheessä ennen mielisairaanhoitajaksi kouluttautumista. Ystävät ja kirjoittaminen ovat antaneet voimaa vaikeinakin aikoina. Arkiston vastaajaverkkoon liityttyään hän lähetti 1997 Suvun suuri kertomus -keruuseen kuvausta sota-ajasta ja äitinsä työmäärästä miniänä. Useat aiheet ovat sivunneet terveyden ja hoitotyön kysymyksiä, joihin Havvella on sekä ammatillista että persoonallista näkemystä. Yli kahteenkymmeneen keruuvastaukseen on mahtunut muistitietoa myös kouluista, äänimaisemista, räsymatoista, sisäilmaongelmista ja naisten housujen käytöstä. Viimeisimmässä kirjoituksessaan Airi Havve on tänä vuonna puntaroinut vanhustenhoidon nykytilannetta, jonka kokee omakohtaisesti paremmaksi kuin entisajan yhteiskunnassa.

 

Anja Korpela, peruskoulunopettaja, erityisopettaja

S. 1943 Hankasalmella
Lähettänyt aineistoa v. 1986–2017

Anja Korpela osallistui jo vuonna 1985 Kalevalan juhlavuoden Perinne elämässäni -kilpakirjoitukseen kertomalla suvustaan ja kotiseudusta Hankasalmesta. Yli 30 vuoden ajan hän on avustanut arkistoa ja lukuisia tutkimuksia, lähetysten yhteismäärän ollessa jo n. 50. Tekstien lisäksi on saatu valokuvia. Käsittelyssä ovat olleet esimerkiksi pimeän pelko, kuluttaminen, kosketus, kotiapulaisena olo, samoin kuin eläinlääkärit, romanit, posetiivarit, myrskyt ja puukaupat. Pelkästään kuluvana vuonna Anja Korpela on vastannut viiteen meneillään olevaan keruuseen: hän on kirjannut kokemuksiaan ja näkemyksiään itsenäisyyspäivästä, äänestämisestä, vanhustenhoidosta, työsuojelusta ja toivosta. Havaintokyky, muisti ja kertojanote eivät ole herpaantuneet, ja aineiston määrä on jo useita satoja sivuja.

 

Risto Nihtilä, opettaja, restonomi

S. 1938 Helsingissä
Lähettänyt aineistoa v. 1993–2017

Risto Nihtilä osallistui keväällä 1993 Eläköön mies -kirjoituskilpailuun 20-sivuisella omaelämäkerralla. Vastaajaverkkoon liityttyään hän on lähettänyt 30 kirjoitelmaa eri keruuaiheista. Kirjastoja ja lukuharrastusta valotti ”Hyllyjen välistä” -kirjoitus, ja eksymiskokemuksia ”Eksymä”-muistelo. Hän on kuvaillut myös armeijan kanta-aliupseereita, kertonut näkemyksiään maanpuolustuksesta ja muistellut matkojaan Karjalaan, Viroon ja eri rajaseuduille. Aiheita ovat olleet myös Koskenkorva, saunominen ja ravintola Jokela, ja kuluvana vuonna itsenäisyyspäivän vietto ja itsenäinen Suomi.