Taru Mäntynen

Kalevalaseura myönsi Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnon kuvanveistäjä Taru Mäntyselle Kalevalan päivänä 28. helmikuuta 2009.

tarumäntynen

Kuva Pekka Mäkinen

Kuvanveistäjä Taru Mäntysen (s. 1944) teosten aiheena on usein ihminen, eläin tai niiden myyttinen metamorfoosi ja yhdistelmä. Hänen veistoksissaan kehon kieli, eleet ja asennot ilmentävät usein voimakkaita tunnetiloja, ja ne vievät ajatukset arkaaiseen kuvakieleen, mytologiaan, kalliotaiteeseen ja Kalevalan runoaiheisiin.

Taiteilijaksi ryhtyminen ei ollut nuoren Taru Mäntysen haaveissa. Enemmän häntä kiinnostivat eläimet kuin taide. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan hän hakeutuikin hevostalouskouluun, ja hänen aikomuksenaan oli ryhtyä eläinlääkäriksi. Vietettyään vuoden Sveitsissä hevosten hoitajana hän lähti Ruotsiin hoitamaan isoisänsä, kuvanveistäjä ja professori Jussi Mäntysen (1886–1978) taloutta. Isoisä huomasi pian Tarun taidot muovailijana ja piirtäjänä ja kannusti tätä ryhtymään kuvanveistäjäksi.

Taru Mäntynen aloitti opinnot Vapaassa Taidekoulussa 1966, jossa hänen oli mahdollista olla vain vuoden. Sen jälkeen hän muutti kolmeksi vuodeksi Porvoon seudulle setänsä luokse, joka oli maanviljelijä ja harrastajataiteilija. Siellä hänellä oli maatalon töiden ohella mahdollisuus maalata ja tehdä veistoksia sekä keskustella taiteesta setänsä kanssa, joka teki juuri tuolloin veistoksia Kalevalan naishahmoista. Kalevala oli puhutellut Mäntystä jo koulussa, mutta sedän veistokset herättivät kiinnostuksen eepokseen uudestaan. Mäntynen löysi Kalevalan symboliikan ja myyttisen syvyyden.

Porvoon kauden jälkeen Mäntynen hakeutui ensin Taideteolliseen ammattikouluun, jossa hän opiskeli vuosina 1970–1972 ja sen jälkeen Suomen Taideakatemian kouluun vuosiksi 1972–1976. Opintojen päätyttyä hän muutti Varkauteen, jossa alkoi vuosikymmeniä katkeamatta jatkunut työ tuotteliaana kuvanveistäjänä. Mäntysen tuotanto on laaja: teoksia on sadoittain pienistä, uniikeista pöytäveistoksista suuriin julkisiin veistoksiin. Hän valaa itse pronssiin suuretkin teokset, joita on useissa kaupungeissa Suomessa, yhteensä kolmisenkymmentä. Uusimpia niistä on Eduskuntatalon lisärakennuksen pihalla oleva veistos Lähestyminen.

Taru Mäntynen on osallistunut näyttelyihin vuodesta 1972 alkaen. Yksityisnäyttelyitä hän on pitänyt kolmisenkymmentä ja yhteisnäyttelyitäkin on kertynyt saman verran. Suomen lisäksi hänen töitään on ollut esillä Italiassa, Saksassa, Neuvostoliitossa, Monacossa ja Ruotsissa. Vuosina 2004 ja 2008 on Varkauden taidemuseossa ollut esillä hänen retrospektiivinen näyttelynsä. Kesällä 2008 Juminkeko-säätiö järjesti Kuhmossa näyttelyn hänen keskeisistä Kalevala-aiheisista veistoksistaan. Mukana oli myös uusia, näyttelyä varten tehtyjä teoksia. Mäntysen teoksia on useissa julkisissa kokoelmissa, muun muassa Nykytaiteen museo Kiasmassa, Imatran, Kuopion, Porin ja Riihimäen taidemuseossa, Juankosken, Jyväskylän, Kuopion, Naantalin, Pieksämäen ja Varkauden kaupungin kokoelmissa sekä Alvar Aalto -museon, Nokian, Saastamoisen Säätiön, Emil Halosen Museosäätiön ja Yrjö A. Jäntin kokoelmissa. Lisäksi hänen teoksiaan on lukuisissa sairaaloissa, vanhainkodeissa, kirjastoissa, virastotaloissa, pankeissa ja liikeyrityksissä.

Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnolla Kalevalaseura haluaa kiittää Taru Mäntystä eritoten myyttisten aiheiden ja niiden tunnemaailman näkyväksi tekemisestä veistoksissaan. Mäntynen jatkaa arkaaisten muotojen, muistin liikkeiden ja tunteiden logiikan omaperäisenä tulkitsijana Akseli Gallen-Kallelan perinnettä.