Havaintoja suomalaisesta luovuudesta

Antti Huntus

 

Luovuuden huuman voisi kuvata tilana, jossa yksilö tai ryhmä kokee äkillistä, lähes taianomaista kyvykkyyden ja ennalta näkemisen tunnetta. Aivot ja keho ylikuumenevat innostuksesta ja ajatukset alkavat virrata nopeammin kuin niitä ehtii kirjata ylös. Jokin ajattelua aiemmin kahlinnut lukko on auennut. Jokin pitkään piilossa ollut polku on alkanut hahmottua…

Luovuutta on tutkittu reilusti yli puoli vuosisataa. Emeritusprofessori Kari Uusikylä esittää kansainvälisen luovuuden tutkimuksen käynnistyneen Yhdysvalloissa jo vuonna 1950. Koska kyseessä on yleisinhimillinen, biologinen ja psykologinen ilmiö, ajatus suomalaisesta luovuudesta on jo itsessään mieletön. Mielekkäämpää olisi tarkastella luovuuden historiaa Suomessa tai luovuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ajatusleikkiä on silti vaikea vastustaa: olisiko olemassa erityistä suomalaista luovuutta? Luovuutta, jonka erityisluonne juontuisi paikallisista, historiallisista ja sosiaalisista syistä.

Käytännön ongelmanratkaisua

Kun talvisodan tankit vyöryivät päälle, sitoi suomalainen bengalintikun petroolipulloon. Kun lehmät huusivat navetassa huonoja heiniään, lisäsi tutkijamme muurahaishappoa tuorerehun sekaan. Ja kun olympiavieraat vaativat eksoottisia juomasekoituksia, uskaltautui valtiollinen alkoholiliike lurauttamaan hieman greippilimonadia ginin sekaan. Innovaatiohistoriamme menestystarinat ovat yhtä suurta käytännöllisyyden korkeaa veisua. Ongelmanratkaisukykymme mainitaan ajoittain jopa osana ulkopoliittista doktriinia – osana insinöörikansan erityisosaamista. Kun tilanne vaatii, antaa suomalainen itselleen luvan käyttää hetkellisesti mielikuvitustaan, jotta käsillä oleva pulma saadaan ratkaistua. Nokian kännyköiden värikuorten kerrotaan syntyneen tarpeesta tunnistaa oma puhelin toisten samanlaisten joukosta.

Kriisien ja katastrofien tiedetään toimivan luovuuden katalyyttinä. Toinen maailmansota kiihdytti koko ihmiskunnan luovuutta huikealla tavalla. Sotateknologiset harppaukset voi tiivistää kahteen kuvaan: puolalainen ratsuväki hyökkäämässä Kutnon taistelussa 9. syyskuuta 1939 ja maailman ensimmäisen ballistisen ohjuksen V2:en operatiivinen laukaisu 8. syyskuuta 1944 – lähes päivälleen viisi vuotta myöhemmin. Poikkeustilan aikaansaama innovaationopeus olisi saattanut johtaa jopa avaruuden aseistamiseen mikäli sota olisi jatkunut.

Suomessa luovuus on kukoistanut akuuttien kriisien ohella myös hitaiden sortokausien alla ja paineessa. Taiteen kultakaudella ajan kansalliset intressit yhdistyivät taiteilijoiden luomisvoimaan ja omiin tarpeisiin ainutlaatuisella tavalla. Samanlaista kollektiivista heittäytymistä yhteiselle asialle ei ole sen jälkeen taiteen kentällä koettu. Kalevala-aiheet muodostivat yhden taiteen kultakauden päävirroista. Luovuuden näkökulmasta Kalevala tarjosi taiteilijoille ikään kuin luvan tuoda ripauksen fantasian ja maagisuuden elementtejä erämaamaisemien ja talonpoikaisen arkirealismin rinnalle.

Teoriaa luovuutemme pragmaattisesta luonteesta voisi tukea myös talonpoikaisten tarvekalujen muotokielen tarkastelu. Se paljastaa pitkän tarkoituksenmukaisuuden historian. Kirveenvarret, vinttikaivot ja perunakuokat ovat kaikki syntyneet samasta käytännöllisyyden ja luovuuden suuresta synteesistä. Pienenä poikkeuksena erottuvat rukinlavat, joiden koristetaide vihjaisee abstraktien muotojen ja värien kaipuusta.

Poikkeuksen suomalaisen luovuuden kuviteltuun luonteeseen tuo Pohjolan kesä. Silloin kannetaan akkaa, ilmakitaroidaan, syöksytään suolle nappulakengissä ja tarkkaillaan lehmää lottokuponki kädessä. Äkisti lisääntynyt valo saa aikaan aivokemiallisen häiriötilan, joka poistaa hetkeksi pidättyväisen kansan estot. Mutta kun illat pimenevät, palaa suomalainen tunnollisesti virkapaikalleen ja on taas enemmän Paasikivi kuin Kekkonen, enemmän Hyypiä kuin Pukki. Suomalainen luovuus köyhtyy spiraaleiksi ja tikku-ukoiksi seminaariohjelmien marginaaleihin.

Amerikkalaiset autotallit

Mutta osaavat muutkin kansat kertoa luovuustarinoita. Haluaisin kovasti uskoa etenkin amerikkalaisiin automaattisen tietojenkäsittelyn alkuhämärästä kertoviin autotallitarinoihin. Tarinaan ystävyydestä, joka kehkeytyi David Packardin ja William Hewlettin välille heidän rakentaessaan ensimmäistä audio-oskillaattoriaan Packardien autotallissa. Tarinaan lapsenomaisesta heittäytymisestä, jolla Steve Jobs ja Stephen Wozniak kävivät ilmaiset kaukopuhelut mahdollistavan koneen (Little Blue Box) suunnittelun kimppuun. Ja miksei myös kertomukseen Bill Gatesin ja Paul Allenin intohimoisesta omistautumisesta BASIC-tulkin kirjoittamiseen tietokoneelle, jollaista kumpikaan ei edes omistanut.

Piilaakson nörttitarinoiden ohella haluan uskoa luovuuteen, joka syntyy sopivasti erilaisten, mutta voimistumaan pyrkivien energioiden kohdatessa. Toisiaan ruokkivat luovat kumppanuudet (Lennon & McCartney, Mitchell & Pastorius, Kahlo & Rivera jne.) ovat inspiroivia esimerkkejä siitä, kuinka eri suunnilta tulevat ajatusvirrat kohtaavat, pärskyvät ja kuohuvat, ja jatkavat toisistaan voimaantuneina uuteen suuntaan.

Ystävyys tai vastaavalla tasolla liikkuva luottamussuhde tuntuu vapauttavan mielen ja vuorovaikutuksen lentoon. Sosiaalisen tilanteen kannattelusta vapautuvan energian voi suunnata yhteiseen ajatteluun. Ennen kohua herättänyttä raporttiaan Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma filosofi Pekka Himanen laati Suomalainen unelma-innovaatioraportin, jossa hän nosti Tuusulanjärven taiteilijayhteisön esimerkiksi suomalaisen luovuuden ensimmäisestä suuresta aallosta. Himasen ihaileman Symposion-yhteisön kokoontumiset tukevat ajatusta ystävyyden luovuutta stimuloivasta vaikutuksesta. Himanen siteeraa Sibeliusta, joka kuvasi Symposionin illanistujaisten luonnetta sanoin ”probleemat syttyivät ja sinkoilivat, mutta aina optimistisessa ja vapauttavassa hengessä”.

Uutta tutkimusta

Vaikka luovuus onkin yleisinhimillinen ilmiö, kaipaisin enemmän tutkimusta luovuuteen vaikuttavista tekijöistä Suomessa. Onko esimerkiksi suomalaisten henkilökohtaisen tilan tarpeella tai luottamuksen rakentumisen kulttuurilla vaikutusta siihen, kuinka luovia ja heittäytyviä uskallamme olla? Entä onko tarinoilla, joita kerromme luovuutemme historiasta, vaikutusta siihen, milloin ja millaisissa olosuhteissa meillä on lupa ajatella ”out of the box”? Uskoisin tutkimustulosten palvelevan luovien työmenetelmien ja -ympäristöjen kehittämistä etenkin täällä meillä.

 

Antti Huntus on Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija ja mm. aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän ja Kalevalaseuran hallituksen jäsen.

 

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Himanen, P. Suomalainen unelma – innovaatioraportti. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. 2007.
Kansanen P, Uusikylä, K. (toim.) Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Kari Uusikylän artikkeli ”Voiko luovuutta opettaa?” Gummerus. Jyväskylä 2002.
Valkonen, M. Kultakausi. (WSOY, 1989)

Autotallitarinoista enemmän:

Gates, B., Valtatie tulevaisuuteen (WSOY,1995)
Isaacson, W. Steve Jobs (Otava, 2011)