Kirjoituskutsu: Kaanon ja marginaali – kulttuuriperinnön vaiennetut äänet (KSVK 101)

”Sen runous on liian laimeata, varsinkin, pojille; siitä puuttuu intohimoa ja paatosta ja sen huumorikin on perin vaatimatonta, naivia ja etäistä. Nuorison näkökulmasta katsellen Kanteletar on mielenkiinnoton teos. (Haila 1934, 262.)

Suullisen perinteen tallennus- ja julkaisukäytännöt sekä tutkimushistoria ovat luoneet ja luovat edelleen folkloristiikan historiallista, kulttuurista ja poliittistakin kaanonia: mitä aineistoja pidetään tallentamisen ja julkaisemisen arvoisina; keitä tutkijoita ja muita toimijoita siteerataan tai tutkitaan; kuka tunnustetaan historiankirjoituksessa; mitä jätetään sivuun? Valikoivuus korostuu, kun perinteestä luodaan kulttuuriperintöä tai kansanrunoudesta kirjallisuutta.

Kaanoneiden antamat mittapuut toimivat usein myös historiankirjoituksen ja kulttuurianalyysin lähtökohtana. Vuosikirjassa Kaanon ja marginaali – kulttuuriperinnön vaiennetut äänet katsomme toisin, ja keskitymme kulttuuristen ideaalien ja normien katvealueisiin.

Vuonna 2022 ilmestyvän Kalevalaseuran vuosikirjan numeron 101 teemana ovat julkisessa keskustelussa, kulttuurin kentillä ja tutkimuksessa väheksytyt, syrjään heitetyt aineistot ja toimijat.

Keskittyessään vallitsevien suuntausten ja ajatusrakennelmien ulkopuolelle jääneisiin ilmiöihin ja toimijoihin teema jatkaa keskustelua edellisen vuosikirjan aiheesta, paradigmoista. 

Kutsumme folkloristiikan ja lähialojen tutkijoita – kirjallisuudentutkijoita, historioitsijoita, kansatieteilijöitä, etnologeja, etnomusikologeja, kulttuuriantropologeja ja uskontotieteilijöitä – pohtimaan kansanperinteen, suullisen runouden, kerrontatraditioiden ja niihin kytkeytyvien kirjallisten tai suullis-kirjallisten muotojen kanonisointia ja marginalisointia sekä näiden seurauksia. 

Tutustu vuosikirjasarjaan

Lataa kirjoituskutsu ohjeineen