Myyttinen preesens

Myyttinen preesens -blogi. Ajankohtaista Kalevalasta, kulttuurista, tutkimuksesta ja taiteesta.

Kaleva(la)n onnelliset ja onnettomat

Karina Lukin Yhteisöt tarvitsevat ja koostavat itseään luonnehtivia ja toisista yhteisöistä erottavia tekijöitä ollakseen olemassa. Tällainen yhteisön identiteettityö tai kuvaaminen tarkoittaa, että alati rajataan ja luokitellaan: ketkä kuuluvat meihin ja mitkä ovat meille ominaisia toiminnan ja historian piirteitä. Yhteisöjen rakentaminen on myös tunnetyötä, jossa tulee esiin inhimillisen, johonkin kuulumisen tarpeen synnyttämien mielihyvien ja mielipahojen koko… Lue Kaleva(la)n onnelliset ja onnettomat »

Kalevalan kieli on rikasta ja runsasta – onko se myös vaikeaa?

Marika Luhtala   Suomenkielisetkin lukijat voivat kokea Kalevalan vaikeasti lähestyttäväksi teokseksi sen kielen takia. Eepoksessa on suomen yleiskielelle vieraita piirteitä, muun muassa merkitykseltään epäselviä sanoja ja runokielelle ominaisia rakenteita, jotka voivat hankaloittaa runojen sisältöjen hahmottamista. Avoin Kalevala on kriittinen editio, joka tutkii Kalevalan (1849) suhdetta kansanrunouteen, tarkastelee eepoksen kehitystä ja selvittää Lönnrotin toimitustyön periaatteita. Osana… Lue Kalevalan kieli on rikasta ja runsasta – onko se myös vaikeaa? »

Folklore Fellows’ Communications Kalevalaseuran julkaisuksi

Frog & Pekka Hakamies   Folklore Fellows’ Communications on kansainvälisesti tunnettu folkloristiikan ja lähitieteiden julkaisusarja, joka on ilmestynyt yli 100 vuotta. Vuodesta 2021 lähtien Kalevalaseurasta tuli sen julkaisija. FFC:n fokus on samansuuntainen kuin Kalevalaseuran vuosikirja -sarjalla, ja yhdessä ne ovatkin muodostaneet suomalaisen perinteentutkimuksen tärkeimmän ja pitkäikäisimmän julkaisuareenan. Vuoteen 2020 saakka FFC-sarjaa julkaisi Suomalainen Tiedeakatemia. Vuonna… Lue Folklore Fellows’ Communications Kalevalaseuran julkaisuksi »

Perinnehoitoa vai biohakkerointia?

Avantouinti terapeuttisena teknologiana Antti Lindfors   En muistaakseni miettinyt olevani osa ajan henkeä heiluttaessani lapiota hikisenä kesäpäivänä 1990-luvun lopulla vanhempieni pihamontussa, jota äitini innostuksesta oli alettu talon viereen kaivaa. Kuopasta oli tuleva kylmävesiallas eli ”karaisuallas”, jonka lämpötila pysyisi maahan upotettuna noin meriveden tienoilla: kesäisin raikas piha-amme, talvisin hyinen keinoavanto. Oli miten oli, antropologi Taina Kinnunen… Lue Perinnehoitoa vai biohakkerointia? »

Kurkien tanssi on politiikkaa

Liisa Kaski   Äskettäin sain kulttuurisen eläintutkijan ominaisuudessa pyynnön valistuneesti arvailla hallituskokoonpanoa Suomessa, jota ihmisten sijaan johtaisivat muunlajiset eläimet. Helpoin valinta valtiovarainministerin (kastemato) ohella oli kulttuuriministeri, jonka pestiin äänestin turvallisen sibeliaanisen kurjen. Kalevalassa kurki piti huolen siitä, etteivät sammon katalat varkaat ehtineet ryöstösaaliinsa kanssa kovin kauas, ennen kuin Pohjolan emäntä ymmärsi lähteä omansa perään. Kalevala… Lue Kurkien tanssi on politiikkaa »