Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot 2021

Kalevalaseura myönsi kekrinpäivän seminaarissa 29.10.2020 seuraavat tunnustuspalkinnot:

Nuoren tutkijan palkinto

Juhana Saarelainen, Turku

FT Juhana Saarelainen on kulttuurihistorioitsija, joka on osoittanut vahvaa kiinnostusta Kalevalaseuran toiminta-alueelle keskeisesti kuuluvaan Elias Lönnrotin toiminnan ja erityisesti sen perustana olevan filosofisen ajattelun tutkimiseen ja selvittämiseen. Kansallissankarikolmikko Runeberg, Snellman ja Topelius ovat perinteisesti kiinnostaneet historiantutkijoita enemmän kuin heidän aikalaisensa ja opiskelutoverinsa Lönnrot. Viime vuosina kulttuuri- ja aatehistoriallinen kiinnostus Kalevalaan ja Elias Lönnrotiin on kuitenkin selvästi lisääntynyt, ja tässä trendissä Juhana Saarelaisen panos on ollut merkittävä. Erityisen huomattava on Saarelaisen vuonna 2019 julkaistu väitöskirja Runous, tieto ja kansa. Elias Lönnrotin ajattelu ja toiminta aikalaisfilosofian kontekstissa.

Saarelaisen väitöstyön aiheena on otsikkonsa mukaisesti runous, tieto ja kansa sekä niiden yhteenkietoutuneisuus, täsmällisemmin sanottuna kysymys siitä, miten Lönnrot määritteli runouden ja erityisesti kansanrunouden käsitettä suhteessa tietoon ja kansaan. Hänen väitöskirjansa erityinen ansio on monipuolinen ja syvällinen lähestymistapa Lönnrotin ajatteluun ja toimintaan. Tämä koskee erityisesti Lönnrotin kirjallisen toiminnan teoreettisiksi arvioitavia lähtökohtia sekä niiden kulttuurihistoriallista kontekstualisointia 1700- ja 1800-luvun filosofiseen keskusteluun. Saarelaisen filosofian tuntemus ja filosofisen asiantuntemuksen soveltaminen Lönnrotin kirjallisen tuotannon tarkasteluun ilmentää erinomaisella tavalla kansanrunoutta, Lönnrotia ja kansanrunoudentutkimusta koskevan analyyttisen lähestymistavan monipuolistumista.

Väitöstutkimuksensa jälkeen Saarelainen on osallistunut mm. Avoin Kalevala -hankkeeseen ja Matkalla Kalevalaan -verkkosivuston rakentamiseen.


Ansioituneen tutkijan palkinto

Frog, Helsinki

Kuva: Kira Leskinen

PhD, dosentti Frog valmistui tohtoriksi University College Londonissa (Scandinavian Studies) 2010 vertailevan mytologiantutkimuksen alaan kuuluvalla väitöskirjalla Baldr and Lemminkäinen: Approaching the Evolution of Mythological Narrative through the Activating Power of Expression. A Case Study in Germanic and Finno-Karelian Cultural Contact and Exchange. Suomessa Frog on työskennellyt useassa Suomen Akatemian hankkeessa vetäjänä ja tutkijana sekä monessa säätiörahoitteisessa projektissa. Folkloristiikan dosentin arvon Helsingin yliopistossa Frog sai 2013.

Frogilla on kiinteät ja laajat kansainväliset verkostot ja hänet tunnustetaan monen alan merkittävimpiin kuuluvaksi tutkijaksi. Hän on erikoistunut suomalais-karjalaiseen suulliseen runouteen (etenkin kalevalamittaiseen epiikkaan ja loitsuihin) sekä uskomusperinteisiin, viikinkiaikaiseen ja keskiaikaiseen mytologiaan ja runouteen sekä suomalaisen viikinkiajan tutkimukseen. Hän on laventamassa tutkimuksiaan uusiin kulttuuripiireihin ja -kerrostumiin, kuten Indonesiaan sekä myytteihin länsimaisissa moderniteeteissa. Hänen hallitsemansa aineistokokonaisuudet ja -tyypit ovat häkellyttävän moninaiset: hän työskentelee tottuneesti keskiaikaisten käsikirjoitusten, varhaisten kielimuotojen korpusten ja arkeologisen datan parissa mutta myös 1800-luvun kontekstissa syntyneiden perinneaineistojen ja teosten tai tämänhetkisen median kontekstissa.

Tutkijana Frogia luonnehtivat teoreettinen äly, metodologinen mielikuvitus ja poikkeuksellisen lavea aineistontuntemus. Hän on uudistanut tutkimustraditiota kehittäen ja uudelleenarvioiden niiden peruspilareita ja avaten rajoja monitieteisiin, ilmiölähtöisiin ulottuvuuksiin.


Perinteentallentajan palkinto

 

Margot Apilainen, Helsinki

Margot Apilainen, s. 1953, on paljasjalkainen pääkaupunkilainen, joka on tehnyt yhteistyötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kanssa jo lähes 30 vuoden ajan osallistuen useisiin keruukilpailuihin ja tutkimuskyselyihin. Kirjoitusten aiheet ovat vaihdelleet 90-luvun alun lamasta leikkeihin ja lastenhoitoon, ilkeilytilanteista hiljaisuusmuistoihin ja kyläilyyn. Kuluvana vuonna hän on kertonut kokemuksiaan mediasta, yksinäisyydestä ja hiuksettomista naisista.

Margot Apilaisella on monipuolinen työhistoria mm. teollisuuden, kaupan ja hoitoalan piiristä. Lisäksi hän on toiminut aktiivisesti järjestö- ja vapaaehtoistyössä. Hän kirjoittaa aina käsin, mikä on 2020-luvulla harvinaista ja ilahduttavaa. Kertomansa mukaan hän ei ole koskaan tähdännyt palkintoihin, mutta pitää kirjoittamista tärkeänä henkireikänä ja tunnistaa arkistoinnin arvon tutkimukselle ja jälkipolville. Itähelsinkiläisestä perspektiivistään hän havainnoi tarkkanäköisesti koko valtakunnan tilannetta ja globaaleja kysymyksiä, eikä kaihda ilmaista mielipiteitään aroistakaan aiheista.

Ella Heino, Imatra

Imatralainen Ella Heino, s. 1941, on suhteellisen uusi vastaaja. Hän löysi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston keruutoiminnan Kyläillään-muistitietokeruun kautta 2018. Onneksi näin kävi, sillä pian aineistoa alkoi saapua runsain mitoin: ensin muistitietoa vanhemmista ja isovanhemmista, menetetystä Karjalasta ja evakoista. Sittemmin Heino on ilahduttanut arkistoa kuvauksilla omasta lapsuudesta, nuoruudesta ja eläkeläisen arjesta.

Heinon vastaukset ovat pieniä, herkkäkatseisia tarinoita, jotka valottavat suomalaisen arjen historiaa sekatavarakaupoista sienestykseen, lastentaudeista luonnon tarkkailuun. Tunnekylläisiä kuvauksia nuoren parin yhteisen taipaleen ensiaskeleista, tutustumisesta ja kihlautumisesta ensimmäisen auton ja asunnon hankintaan 1950–60-lukujen muuttuvassa Suomessa on ollut ilo lukea.

Heino itse on kertonut, että arkistolle kirjoittaessa ”tuntuu kuin kaivaisi suurta lahjasäkkiä, jossa on tarjolla koko lapsuus- ja nuoruusvuodet. Sieltä vain ottaa, mitä milläkin hetkellä haluaa muistella.” Kirjoituksissaan hän osoittaa arvostusta esivanhempia kohtaan ja samalla purkaa tuntemuksiaan, haluaan oppia ymmärtämään itseään ja muita.

Ella Heino teki pitkän työuran valokuvaamossa. Heinon kyky ja halu havaita kauneutta näkyvät myös hänen vastauksissaan. Hänen tapansa kertoa on visuaalinen ja vastauksia elävöittävät usein valokuvat. Heinon muistojen mukana on helppoa ja antoisaa kulkea.

Tuula Hyyrö, Lempäälä

Tuula Hyyrö, s. 1944, on vuodesta 1999 kartuttanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kokoelmia monipuolisesti tekstein, kuvin, äänittein ja videoin.  Omien kokemustensa lisäksi Hyyrö on ansioitunut lähisukulaistensa historian ja muistitiedon tallentajana. Hyyrön tarkasti ja perusteellisesti laatimat kuvaukset ilahduttavat arkistotyöntekijöitä ja tutkijoita nyt ja tulevaisuudessa.

Lempääläläinen emerita yliopistonlehtori opiskeli ensin merkonomiksi ja kouluttautui myöhemmin opettajaksi. Lisäksi takana on useampikin ammattitutkinto. Opettajien valmistumista tarkasteleva väitöskirja, jonka aineiston Hyyrö itse muodosti haastattelemalla yli 30 opettajaa eri puolilla Suomea, valmistui 2006. Kokemuksiaan opettajankouluttajana hän kuvasi Koulumuistoja-keruussa (2018). Muistoja Teiniliitosta -vastauksessa näkyy kiinnostus yhteiskunnalliseen toimintaan. Kirjoituksessaan Hyyrö kuvaa elävästi ja informatiivisesti muuttuvaa maailmaa ja nuoruusvuosiaan Kuhmossa.

Hyyrön aktiivisuus ja tiedonhalu näyttäytyvät laajana aihekirjona, joka kattaa suomalaisen arjen ja juhlan.  Hän kuvaa myös aktiivisen eläkeläisen vapaa-ajan viettoa ilahduttavan monipuolisesti ja tarttuvasti. Aineistosta välittyvä elämänjano on tarttuvaa: ”Kun on aihetta juhlaan, niin juhlittakoon.”