featured image

Taidegrafiikan professori Antti Tanttu (s. 1963) on monipuolinen taiteilija, jonka tekniikoita ovat maalaus, videointi, filmaus sekä puupiirros ja -grafiikka.

Ensimmäisellä Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnollaan Kalevalaseura haluaa kiinnittää huomiota taidegrafiikkaan, erityisesti puupiirroksiin ja puugrafiikkaan. Gallen-Kallela loi pohjan suomalaiskansalliselle puupiirrostaiteelle, jonka suosio on ollut Suomessa koko 1900-luvun vahvaa ja joka kiinnostaa edelleen myös nuoria graafikoita. Antti Tantun teoksissa yhdistyvät taidegraafikolta aina vaadittavat ominaisuudet: kädentaidot, korkealuokkainen tekniikka, omaperäinen kuvamaailma, kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Akseli Gallen-Kallelan grafiikalle oli luonteenomaista eri suunnilta omaksuttujen tyylipiirteiden ja vaikutteiden yhteensulattaminen omaperäisiksi näyiksi. Antti Tanttu jatkaa hänen jalanjäljillään vahvana ja alkuvoimaisena taiteilijana, joka on laajentanut taidegrafiikan rajoja ja uudistanut puupiirroksen ilmaisukieltä.

Puupiirros on kiehtovimpia grafiikan muotoja, jonka historia on lähes parituhatvuotinen. Suomalainen taidegrafiikka sai alkunsa Akseli Gallen-Kallelanpuupiirroksista 1890-luvulla. Antti Tanttu on Akseli Gallen-Kallelan tavoin puupiirroksen ja puugrafiikan mestari, jonka käsityötaidot paljastuvat hänen tavassaan työstää ja vedostaa laattoja.

Tantun puugrafiikkatöissä sekä piirrosta ja puugrafiikkaa yhdistävissä teoksissa on unien ja tiedostamattomien muistikuvien logiikkaa. Sama arkitodellisuutta pakeneva mielikuvien maailma löytyy mytologiasta, runolaulusta ja kalliopiirroksista. Tantun grafiikkaa on verrattu osuvasti salakirjoitukseen tai jälkikuvaan, joka vähäeleisesti ja ilman tarkkoja yksityiskohtia heijastelee aiemmin koettua, aistittua ja tunnettua. Hänen kookkaat teoksensa ilmentävät yksityisen ja yhteisen kokemuksen sekä menneen ja nykyisyyden salaperäistä rajaa. Arvoitukselliset kuva-aiheet ja piirrostekniikka synnyttävät katsojassa monitulkintaisen kokemuksen.

Tantun teoksissa on aineksia esihistoriallisista aihepiireistä ja kollektiiviseen tiedostamattomaan liitetystä symboliikasta kuten veneistä, eläinhahmoista ja naamioista. Niissä on myös sukupuolestaan ja identiteetistään riisuttuja ihmisen ja eläimen hybridejä, moderneja allegorioita alati pakenevista tutuista symboleista. Teosten nimet viittaavat usein yksityiseen kokemukseen tai tunteeseen, pelkoon, odottamiseen, alakuloon tai yksinäisyyteen, tunnetiloihin, joissa korostuu ihmisen epävarmuus. Tämä taiteilijan omasta kokemismaailmasta teoksiin välittyvä tunne on myös modernin ihmisen tunnusmerkki. Tantun teosten arkaaiset ja herkät viivat, värimaailma ja verkostoja muistuttavat muodot ilmentävät tätä yhteisesti jaettua kokemusta sellaisena kuin se voi näyttäytyä meille unissa ja muistikuvissa.