Historia

Vuotta 1911 voidaan pitää Kalevalaseuran perustamisvuotena, vaikka seuran säännöt hyväksyttiin patentti- ja rekisterivirastossa vasta vuonna 1919.  Perustajajäsenten kesällä 1911 käymissä keskusteluissa seuran toiminnan päämääräksi muotoutui suurpiirteisesti taiteiden ja tieteiden yhteistyön kehittäminen kansalliselta pohjalta. Nämä arvot ja toimintakentät heijastivat seuran perustajien ajatusmaailmaa ja työtä: Akseli Gallen-Kallela ja Alpo Sailo olivat kuvataiteilijoita, Väinö Salminen, E. N. Setälä ja Matti Äyräpää tulivat tiedemaailmasta. (Linkit vievät Kansallisbiografiaan.)

Seuraavina vuosina laajeneva aktiivisten jäsenten joukko kokoontui usein keskustelemaan seuran tarkoitusperistä. Seuran tehtävänä olisi edistää suomalaisen kansanrunouden keräämistä, julkaisemista, tutkimista ja taiteellisiin tarkoituksiin käyttämistä sekä rakennuttaa Kalevalatalo. Rakennukseen koottaisiin kaikki tieteen ja taiteen saavutukset tällä alalla. Idea Kalevalatalosta ei kuitenkaan toteutunut, mutta se jäi elämään lähinnä Alpo Sailon unelmana.

Kalevalaseuran perustajien aatteellisena lähtökohtana oli karelianismi, mielenkiinto Kalevalaan sekä siihen seutuun ja kulttuuriin, josta suurin osa Kalevalan runoista on kerätty. Kalevalatalo-idean hautauduttua seuran konkreettiseksi tehtäväksi muotoutuivat vuosikirjan julkaiseminen vuodesta 1921 alkaen, tunnustuspalkintojen jakaminen kansanperinteen taitajille ja tutkijoille 1960-luvulta lähtien, yhteydenpito Kalevalan kääntäjiin sekä Kalevalaa koskevan tiedon jakaminen.

Kalevalaseura on toiminut perustamisestaan lähtien säätiönä. Nykyään toiminta on keskittynyt Kalevalaan ja suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvän tiedon välittämiseen, tutkimiseen ja julkaisemiseen sekä Kalevala-aiheisen taiteen edistämiseen. Kansainvälistä yhteistyötä seura tekee Kalevalan kääntäjien, kuvittajien ja tutkijoiden kanssa.

2020-luvun Kalevalaseura on tutkimuksen ja taiteen mahdollistaja ja toteuttaja. Sen pyrkimyksenä on edistää rajat ylittävää kulttuuri­perinnön tuntemusta ja arvostusta.