Kaikki artikkelit

Laulullisia rytmejä – 1800-luvun loppupuolen runoilijoiden kiinnostus kansanlauluja kohtaan

1800-luvun lopun suomenkielinen taiderunous ammensi vernakulaarista runoperinteestä, kuten kalevalamittaisesta runoudesta ja uudemmista kansanlauluista. Suullisesta perinteestä runouteen lainattiin ainakin mittoja, muita rytmisiä ratkaisuja, henkilöhahmoja sekä teemoja. Runot olivat laulullisia, jopa siinä määrin, että toisinaan oli vaikea erottaa ...

Lue lisää