Ilosta ja palosta folkloristiikkaan ja tutkimukseen

Ihmettelyä folkloristin näkökulmasta, osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun, tutkijantyön ja tutkitun tiedon popularisointia sekä tyhjän paperin ja lukijan kammojen voittamista. Muun muassa näistä syntyi Päivystävä folkloristi -blogi.

Ajatus matalan kynnyksen julkaisemisesta sekä folkloristista tietoa ja näkökulmaa valottavasta blogista alkoi hahmottua illanvietossa loppukesästä 2018. Intoilimme kollegoideni Tuukka Karlssonin, Siria Kohosen ja Oona Simolinin kanssa siitä, miten hienoa on tarkastella maailmaa folkloristina, ja halusimme jakaa tätä hienoutta myös muille. Olimme aloittaneet Helsingin yliopistossa folkloristiikan väitöskirjatutkijoina kutakuinkin yhtä aikaa pari vuotta aiemmin ja ystävystyneet uutta opetellessamme. Koska porukassa oli useampikin toiminnan tyyppi, idea ei jäänyt ajatuksen asteelle vaan innostus kantoi blogiksi saakka.

Jälkiviisaana on todettava, että Päivystävä folkloristi -nimi ei ehkä lopulta kuvaa toimintaamme niin hyvin kuin aluksi ajattelimme: Olemme pari kertaa koettaneet kysy folkloristilta -päivystystä baariympäristössä huonolla menestyksellä. Myös Twitter ja some yleisemminkin ovat osoittautuneet hiukkasen haastaviksi dialogin kannalta – some kaipaisi paljon enemmän huomiota ja jatkuvaa läsnäoloa eli sitä päivystämistä. Twitteristä on kuitenkin muutamia toiveaiheita päätynyt blogitekstiksi asti, ja lyhyempiä kommenttipyyntöjä vaihteleviin folkloristiikan ydinaiheisiin on tullut ja niihin on vastailtu.

Parasta internetissä juuri nyt!

Päivystävä folkloristi -blogin artikkeleiden aiheissa näkyvät meidän kirjoittajien tutkimusaiheet ja kiinnostuksen kohteet: loitsuja, maagista ajattelua, parannusperinnettä, itkuvirsiä, tunteita ja kulttuuriperintöaiheita. Tutkimusaiheidemme puolesta tarjolla on kapeahko ja perinteinen näköala folkloristiikan alaan. Nykykulttuurin ilmiöitä ja arkea ympärillämme olemme tuoneet mukaan kukin tavallamme. Lisäksi toivotamme tervetulleiksi vierailijakirjoittajia folkloristisin näkökulmin.

Tutkimusaiheiden pyörittelyn lisäksi olemme päässeet Päivystävässä folkloristissa kirjoittamaan myös yleisemmistä aiheista. Olemme esimerkiksi pohtineet humanistiuttamme sekä avanneet ylioppilastodistuksiamme ja kommentoineet nykyisiä opiskelijavalintojen kriteereitä. Kirjoitimme myös folkloristiikasta, siitä, mikä meitä kutakin folkloristiikassa viehättää. Siitä tuli lopulta jonkinlainen rakkauskirje oppialallemme – tai vähintäänkin oodi.

Blogi on ollut meille tila pohtia omaa rooliamme ja paikkaamme yhteiskunnassa ja akateemisessa maailmassa. Toisaalta taustalla on ollut halu kannustaa ja innostaa kulttuurientutkimuksen ja erityisesti folkloristiikan opiskelijoita sekä purkaa tutkijuuden ja akateemisuuden ympärillä leijuvaa älykköyden tai elitistisyyden verhoa; osoittaa, että tutkijuuteen ja tietynlaiseen tieteelliseen ajattelutapaan kasvetaan, ja opitaan, että se ei ole synnynnäinen ominaisuus tai edes koulumenestyksestä kiinni.

Folkloristilta odotettavista aiheista kuten vuotuisperinteistä blogissa on kommentoitu ainakin joulua, pääsiäistä, keskikesää ja maaliskuista Pyhän Urhon päivää sekä ”virkavelvollisuutena” Kalevalan päivää. Kalevalaa ja siihen liittyviä aiheita on toki käsitelty muulloinkin. ”Mistä siinä Kalevalassa oikein on kyse?”, meiltä kysyttiin tiedustellessamme toiveaiheita Twitterissä. Epämääräiset käsitykset Kalevalasta ovat tulleet meitä vastaan kerta toisensa jälkeen, milloin somekeskusteluissa, milloin valtamedioiden välittämissä juhlapuheissa. Vaikka monipuolista tietoa on saatavilla jo entuudestaan runsaasti, päätimme koota kansalliseepoksesta ja sen taustoista leikkimielisesti ”totta vai tarua” -paketin lokakuussa 2019.

Tähän mennessä blogimme menestyksen huippuhetki on epäilemättä se, kun olimme Helsingin Sanomien Nyt.fi:n arvion mukaan ”parasta internetissä juuri nyt” (HS 5.3.2020). Kalevalan päivän 2020 ilotteluksi käänsimme Queenin Bohemian Rhapsodyn SKVR:n säkein eli Karjalan, Inkerin ja Suomen alueelta tallennetuilla runolaulusäkeillä (ks. Suomen Kansan Vanhat Runot). – Olemme siitä edelleen ylpeitä!

Tutkimuksen tositoimissa leikkisyys vähenee

Neljän vuoden aikana niin blogi kuin kirjoittaja-toimittajakuntakin ovat muuttuneet. Neljästä väitöskirjatutkijasta on kasvanut kolme filosofian tohtoria – yhden tie on vienyt töihin akateemisen kentän ulkopuolelle. Lyhyet kepeät tekstit ovat muuttuneet monisyisemmiksi ja akateemisemmiksi.

Ensimmäisten parin vuoden aikana kirjoitustahti oli jopa päätähuimaavaa, mutta alkuhuuman jälkeen julkaisuja on tippunut harvakseltaan. Kirjotustahdin harvenemiseen on syynsä.

Yhtäältä pääasiallinen työmme eli tutkiminen on alkanut viedä enemmän aikaa. Väitöstutkimuksen alkutaipaleella oli intoa – ja aikaa – poikkeilla tarkastelemaan tutkimuksen sivupoluille arkisia omaan aiheeseen hyvinkin löyhästi linkittyviä aiheita kevyeen sävyyn. Väitöskirjan laatimisen loppusuoralla aikaa ei ole juuri liiennyt muuhun akateemiseen kirjoitustyöhön. Ja postdoc-elämässä, josta meillä kellään ei vielä kovin paljoa kokemusta ole, tahti tuntuisi olevan tiivis niin sanotusti oikeiden velvollisuuksien ja varsinaisten tutkimusartikkeleiden kanssa. Samalla tutkijaidentiteetin vahvistuessa itsekritiikki on kasvavan.

Toisaalta ajoittain voimakkaallakin kritiikillä, jota blogiimme ja meihin blogin taustalla vaikuttaviin tutkijoihin on somessa kohdistettu, on vaikutusta siihen, ettei omaa vähänkään keskeneräistä ajatusta ole halunnut saattaa ilmoille, saati julkaista leikkisään sävyyn laadittua nykyarjen tapauksen ja historiallisen kulttuuri-ilmiön vertailua (esim. jo mainittu Bohemian Rhapsody tai Itkuvirret ja Vain elämää -sarja.

Kaikkinensa blogin toimittaminen ja kirjoittaminen ovat tuoneet meille arvokasta kokemusta tekstien kommentoinnista, kommenttien vastaanottamisesta sekä omien ajatusten yleisesti ymmärrettävään muotoon kirjoittamisesta.

Päivystävänä folkloristina

Päivystävä folkloristi syntyi alkujaan ilosta ja palosta tutkimukseen ja folkloristiikkaan – tapaan tarkastella maailmaa instituutioiden ulkopuolella (tosin folkloristiikan ja akateemisten instituutioiden sisältä), ihmisten omin ehdoin syntyvinä merkityksinä ja luovana toimintana. Pohdimme innokkaina väitöskirjataipaleen aloittajina, voisiko akateemisen vakavuuden ja muun muassa rahoitusepävarmuuden keskellä olla tilaa myös ilolle ja vilpittömälle ihmettelylle – folkloristin vinkkelistä tehdyille pienille havainnoille ja kommenteille.

Nyt postdoc-tutkijoina pohdittavana taitaa olla se, onko kalenterissa tilaa tällaiselle kevyen akateemisille teksteille. Kun jokaisen meidän kirjoittaja-toimittajan tekstejä on luettavissa kansainvälisissä akateemisissa julkaisuissa, ei blogilla enää ole meille itsellemme niin suurta merkitystä kirjoittamisen, vertaiskommentoinnin ja toimittamisen harjoittelemisessa. Folkloristisen tutkimuksen ja näkökulman popularisoinnissa riittää edelleen työnsarkaa ja maailmassa folkloristin vinkkelistä ihmeteltävää, joten vaikka kirjoitustahti on harventunut ei päivystävä folkloristi ole minnekään hävinnyt – päivystysvuoroja vain on harvemmin. Ehkä blogimme voisi koettaa palailla välillä leikkimieliseenkin kirjoittamiseen. Otamme siis vastaan ehdotuksia SKVR-säkein käännettävistä biiseistä.