Kalevala – ja kuinka se tehtiin
Uutiset-sivulleKalevalan ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1835, ja jo siinä vaiheessa teoksesta toivottiin myös kriittistä editiota, jossa kerrottaisiin eepoksen lähteistä, taustoista ja tekoprosessista. Nyt, yli 190 vuotta myöhemmin, digitaalinen Avoin Kalevala vastaa toiveeseen tavalla, josta 1800-luvun alkupuolen palavereissa ei voitu edes haaveilla.
Runokielen sanat on selitetty, taustalla olevista ilmiöistä saa lisätietoa, lähteisiin pääsee suoraan klikkaamalla ja suuria tietomassoja on analysoitu visuaalisesti.
Sananselitykset, kommentaarit, tausta-artikkelit ja tiedon visualisoinnit tekevät Avoimesta Kalevalasta ainutlaatuisen tutkimusvälineen ja Kalevalan tärkeisiin lähteisiin liittyvän resurssin. Sitä voivat käyttää kaikki, olipa kiinnostuksen kohteena vaikkapa se, mitä sana ”ailut” tarkoittaa tai se, mitä tallennettuja runoja Elias Lönnrot käytti eniten. Miksi Kalevalassa maailman luojana esiintyy Ilmatar? Minkälaisia aineistoja Lönnrot ei halunnut käyttää eeposta kirjoittaessaan? Entä millaista keskustelua liittyi Kalevalan kirjasintyyppiin?
Ensimmäinen kokonaisvaltainen digitaalinen kriittinen editio Kalevalasta on valmis
Neljäs osa täydentää Avoin Kalevala -edition kokonaisuudeksi, jossa Kalevalan runot ensimmäisestä viimeiseen on kommentoitu Kalevalan lähdeaineiston, suullisen runoaineiston näkökulmasta ja varustettu sananselityksin. Lisäksi mukana on kirjallisuudentutkimuksen ja kulttuurihistorian kommentaareja sekä laaja artikkeliosio ”Kalevala ja kirjallisuus”, joka avaa Kalevalaa osana 1800-luvun kirjallista kulttuuria. Muut artikkeliosiot ovat Kalevalan kehitys, Kalevalan kieli, Kalevala Lönnrotin teoksena ja Kalevala osana 1800-lukua.
Editio avaa ainutlaatuisen pääsyn suoraan Kalevalan tekstistä ja säkeestä eepoksen alkuperäislähteille. Lisäksi editio linkittyy muihin digitaalisiin lähteisiin.
Avoimen Kalevalan moniulotteisesta ja verkkomaisesta luonteesta johtuen se on nimenomaan digitaalinen, eikä sitä ole mahdollista julkaista kirjana.
Lönnrotin työ ja aineisto saadaan näkyviin
Editio tuo ensimmäistä kertaa yhteen Kalevalan ensimmäisen painoksen kansilehdet ja liitteet näköispainoksina, transkriptiot alkuperäisistä teksteistä, käsikirjoituksen faksimilekuvat, painetun Kalevalan ja käsikirjoituksen erot selitettyinä sekä kulttuurihistoriallisia aikalaiskeskusteluja. 1830-luvulla pohdittiin esimerkiksi, pitäisikö Kalevala painaa fraktuuralla, joka oli vanhastaan tuttua suomenkielinen rahvaalle, vai antiikvalla, jota eurooppalainen sivistyneistö suosi.
Laskennalliset menetelmät avaavat uutta tutkimusta
Laskennallisia menetelmiä ja isoja runoaineistomassoja hyödyntävän FILTER-hankkeen kanssa tehty yhteistyö tuo editiolle uuden ulottuvuuden: visualisoinnit näyttävät Lönnrotin käyttämän aineiston maantieteellisen ja lajillisen jakautumisen sekä hänen oman aineistonsa ja muiden keräämän aineiston suhteet. Tämä tekee Kalevalan synnystä aiempaa analysoitavamman ja läpinäkyvämmän.
Tutkimusryhmä
Avoimen Kalevalan monitieteisessä tutkimusryhmässä ovat hankkeen aikana olleet Niina Hämäläinen (hankkeen johtaja), Reeta Holopainen, Kati Kallio, Hanna Karhu, Tuukka Karlsson, Marika Luhtala, Maria Niku, Juhana Saarelainen ja Venla Sykäri.
Julkistus
Avoin Kalevala -edition neljäs ja viimeinen osa julkistetaan Kalevalan päivän seminaarissa 27.2.2026. Vuoden 1849 Kalevalan kaikki 50 runoa on nyt varustettu sananselityksillä ja kommentoitu tieteellisesti folkloristiikan näkökulmista. Lisäksi editio sisältää kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kommentaarit valittuihin runoihin.
Avoin Kalevala -hankkeen aiemmat osat on julkaistu vuosina 2019, 2020 ja 2021.
Rahoittajat ja kustantaja
Avoin Kalevala -editiota ovat rahoittaneet Kordelinin Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kalevalaseura.
Avoimen Kalevalan on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.