Vuodenvaihteessa 2024 historian lehdet havisivat aivan konkreettisesti, kun Kalevalaseura-säätiön arkistoaineisto luovutettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistolle.
Nyt luovutettu aineisto kattaa vuodet 1919–2013, eli Kalevalaseuran toiminnan siitä alkaen, kun se varsinaisesti perustettiin, siihen saakka että aineisto alkaa olla pääosin digitaalista ja yhä arkikäytössä. Kalevalaseuran historia alkaa jo vuodesta 1911, joten mukana on myös vanhempaa aineistoa, kuten seuran syntyyn liittyvää kirjeenvaihtoa 1910-luvulta.
Lue lisää
Mitä meille jää aineiston jälkeen?
Kalevalaseura-säätiön toimisto Mariankatu 7:n neljännessä kerroksessa osoittautui näköalapaikaksi, kun SKS:n uutta arkistomakasiinia alettiin 2020-luvun taitteessa kaivaa Hallituskatu 1:n katutason alle. Naapurin kaivantoa kutsuttiin meillä Kalevalaseurassa arkistomontuksi. Tiesimme, että tekeillä oli kaikki nykyajan vaatimukset täyttävä turvallinen säilytystila arkistoaineistolle. Olimme myös syvästi tietoisia siitä, että Kalevalaseuran korvaamaton historiallinen asiakirja-arkisto sijaitsi meillä tavallisissa toimistokaapeissa. Pian päätimme aloittaa neuvottelut arkiston siirtämisestä SKS:n makasiiniin, kun se valmistuisi.
”Ajatus Kalevalaseuran arkistoaineiston siirtämisestä toiselle organisaatiolle, ammattimaisesti ylläpidettyyn arkistoon oli ilman muuta järkevä, mutta kivuton se ei ollut”, sanoo Kalevalaseura-säätiön toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen. Aluksi oli keskusteltava Kalevalaseuran sisällä, mitä se merkitsisi aineiston omistajuuden ja seuran identiteetin kannalta, ja kysymyksiä heräsi. ”Onko Kalevalaseuralla enää suoraa, yksinomaista oikeutta aineistoon? Pysyykö aineisto Kalevalaseuran nimissä? Mitä meille jää aineiston jälkeen? Miten perustelemme olemassaolomme ilman omaa arkistoa? Keitä nyt olemme ilman fyysisen aineiston ympäröivää historiaa?”
Siirron valmisteluun meni vuosi
Samoihin aikoihin kun SKS viimeisteli arkistomakasiinia Hallituskadun alla, SKS:n arkistotutkijat Mervi Pirhonen ja Juha Nirkko sekä sittemmin myös arkistoharjoittelija Aino Seljänperä ryhtyivät selvittämään, mitä kaikkea Kalevalaseuran kaappeihin kätkeytyy. Kalevalaseurassa ei ole ollut erillistä arkistoalan ammattilaista, vaan kulloinenkin henkilökunta on luokitellut, järjestänyt ja ylläpitänyt seuran arkistoa muiden töidensä ohessa.
”Kalevalaseuran arkisto on erityislaatuinen jo sen käsittämän yli sadan vuoden ajanjakson ja aineiston laajuuden takia”, Mervi Pirhonen kertoo. ”Se on hyvin kattava, aineistoa on säilynyt runsaasti koko seuran historian ajalta ilman huomattavia aukkopaikkoja. Esimerkiksi seuran pöytäkirjat ja kirjeenvaihto muodostavat lähes täydelliset kronologisesti etenevät sarjat, ja pöytäkirjoista on laadittu jopa asiasanoitettu luettelo. On hienoa, että aineistosta on pidetty hyvää huolta läpi vuosikymmenten ja useiden toimitilamuuttojen!”
Tämä tiedostettiin arkistonsiirtoprosessissa myös Kalevalaseurassa entistä selvemmin. Tunnemme sekä kiitollisuutta että ylpeyttä aiempien vuosikymmenten pitkäaikaisista työntekijöistä, joiden ansiosta Kalevalaseuralla on hyvä arkisto ja yksityiskohtaiset arkistoluettelot.
Aineistosta selviää muun muassa, mitä Kalevalaseuran perustajaisissa 9.12.1919 tarjoiltiin, minkälaisia suunnitelmia tehtiin ennen Häiden vietto Karjalan runomailla -elokuvan kuvauksia, keitä kutsuttiin Kalevalan juhlavuoden 1949 juhliin ja mikä oli heidän istumajärjestyksensä, tai minkälainen oli Eliel Saarisen ensimmäinen luonnos monumentaaliseksi Kalevalataloksi hänen keskusteltuaan asiasta A. O. Väisäsen kanssa Kalevalaseuran toimistolla.
Mitä Kalevalaseuran kaapeista siirtyi?
Vuodenvaihteessa 2024 valmistelevat työt oli tehty: aineisto järjestetty ja suojattu uudelleen nykyaikaisiin arkistokoteloihin.
Tekstiaineistoa on yhteensä 112 kotelollista eli reilut 10 hyllymetriä. Tähän kuuluu muun muassa seuran toimielinten pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, kirjanpitoon ja taloudenhoitoon liittyviä asiakirjoja, lehtileikkeitä ja painotuotteita sekä esimerkiksi seuran julkaisuihin, tapahtumiin, hankkeisiin, Kalevalan kääntämiseen ja Kalevalan juhlavuosiin liittyviä aineistoja.
Valokuvia on 42 kotelollista eli noin 2,5 hyllymetriä. Kuvia on muun muassa Kalevalaseuran juhlista ja muista tilaisuuksista ja Kalevala-taiteesta. Lisäksi arkistoon kuuluu runsaasti äänitteitä ja videoita, piirustuksia ja julisteita. Kokonaisuuteen sisältyy jonkin verran myös Kalevalaseuralle eri aikoina lahjoitettua aineistoa, eritoten Kalevalaan liittyviä käsikirjoituksia, valokuvia, äänitteitä ja videoita. Helmiä ovat esimerkiksi Eino Leinon ja Larin-Kyöstin Kalevalaseuralle omistamat runot ja muut kirjoitukset sekä Louis Sparren matkapäiväkirja Itä-Karjalasta vuodelta 1892.
Mervi Pirhonen kertoo, että Kalevalaseuran oman arkiston lisäksi luovutuksen mukana saatiin myös muiden, Kalevalaseurassa tai sen lähellä toimineiden, aineistoja: ”Lisäyksiä saatiin mm. Matti Kuusen, A. O. Väisäsen, Samuli Paulaharjun, Ahti Rytkösen ja Kalevalan juhlavuoden 1985 toimikunnan arkistoihin. A. O. Väisäsen kuvakokoelmaan saatiin merkittävä lisäys: peräti 18 kotelollista eli 1,06 hyllymetriä Väisäsen ottamia valokuvia hänen tutkimus- ja keruumatkoiltaan Viroon, Inkeriin, Karjalaan, Mordvaan ja muiden suomalais-ugrilaisten kansojen pariin.”
Aarre meille, aarre kaikille
Sekä Kalevalaseurassa että SKS:ssa ollaan iloisia, että Kalevalaseura-säätiön merkittävä arkistoaineisto on nyt koko laajuudessaan aivan toisella tavalla tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden – ja Kalevalaseura-säätiön itsensä – käytettävissä kuin aiemmin. Me Kalevalaseurassa olemme myös huojentuneita siitä, että arkistoaineisto on saatu pysyvästi arkistoammattilaisten hoteisiin niin että sen luokittelu, järjestäminen ja käyttö tapahtuvat johdonmukaisesti ja asianmukaisissa säilytysolosuhteissa.
Huoli oman identiteetin katoamisesta historiallisen arkiston myötä osoittautui aiheettomaksi. Päin vastoin, tämä on linjassa Kalevalaseura-säätiön nykyisen itseymmärryksen kanssa: on tärkeää pitää ikkunat kirkkaina niin että niistä näkee sekä ulos että sisälle, toimia yhteistyössä muiden kanssa ja edistää kaikenlaisten aineistojen avointa saatavuutta. Kun arkistoaineisto oli saatu siirrettyä SKS:n makasiiniin, meidät yllätti voimakas tunne siitä, miten Kalevalaseuran arkisto nyt jäsentyykin osaksi muuta kulttuurihistoriallista yhdistys- ja organisaatiomaailmaa ja sen asiakirja-, kuva- ja ääniteaineistot linkittyvät toisiin aineistoihin.
Kalevalaseuran arkisto on aarre, joka hieman paradoksaalisesti oli piilossa Mariankatu 7:n neljännessä kerroksessa ja on nyt tuotu esiin, laajempien käyttäjäkuntien saavutettavaksi Hallituskatu 1:n maanalaisen makasiinin yhteyteen.
Tällä hetkellä arkistoaineistomme on SKS:ssa vielä inventointivaiheessa, mikä tarkoittaa, että se on kyllä heti käytettävissä, mutta käyttöön tarvitaan arkistonjohtajan lupa. Apu löytyy SKS:n arkiston asiakaspalvelusta!
Kalevalaseurassa jäädään miettimään, mitä yhtäkkiä vapautuneelle kaappitilalle tehdään.
