Loveen lankeamisesta, noidista, seksistä ja Erika Vikmanista
Kirjoittaja: Tuukka Karlsson, Karolina Kouvola & Heidi Henriikka Mäkelä
Uutiset-sivulleTällä viikolla monissa kotikatsomoissa on jännitetty, miten Erika Vikmanilta sujuu ”lovveen lankeeminen”. Luulisi tämän suomalaisten, karjalaisten, metsäsuomalaisten ja inkeriläisten tietäjien repertuaariin kuuluneen transsinkaltaisen matkan onnistuvan Euroviisujen lavalla hyvin, onhan Vikman itse todennut sosiaalisen median kanavissaan olevansa noita. Hän tosin ei lennä ekstaattisen esityksen päätteeksi luudalla, vaan jättimäisellä mikrofonilla kohti korkeuksia.
Mutta tihkuivatko tietäjät ja noidat aikoinaan itämerensuomalaisella alueella seksiä? Ja onko loveen lankeamisella aina ollut rakkauteen ja yhdyntään liittyvä merkitys?
Aloittakaamme jälkimmäisestä kysymyksestä. Kotuksen blogissa (Tamminen 2025) selvitettiin helmikuussa seikkaperäisesti loveen lankeamisen historiallista ja etymologista taustaa. Lisäämme Kotuksen määritelmiin, että tietäjätradition yhteydessä loveen lankeamisen merkitykset ovat moninaisia ja osin tarkkoja määrittelyjä pakenevia. Loveen ja siihen lankeamiseen liittyy ainakin transsitilaan johtavan loitsimisen, loitsijaa suojelevan haltian ja vainajien asuinsijoja koskevia myyttisiä mielikuvia. Kalevalamittaisissa loitsuissa tietäjä nostaa voimansa ja suojelevan haltiansa lovesta ja myös haltioituu, eli lankeaa loveen, itse.
Myyttiseen ajatteluun kytkeytyvän loveen lankeamisen kuvaukset on suurimmilta osin muistiinpantu 1800-luvun aikana, mutta ilmiön juuret johtavat todennäköisesti esihistoriaan ja shamanistiseen ajatteluun.
Loveen lankeamiseen liittyvät käsitykset ja merkitykset ovat muuttuneet melkoisesti nykypäivään tultaessa. Merkityskenttää sekoittaa englannin love, jonka kautta tulkittuna loveen lankeaminen näyttää rakkauden pauloihin päätymiseltä tai jopa siihen kompastumiselta. Tämä merkitys on ollut läsnä suomalaisen populaarimusiikin sanoituksissa jo pitkään: esimerkiksi Kotiteollisuus-yhtye laulaa olevansa ”loveen langennut, kalpea kuin haamu” (Kotiteollisuus 2009), ja 1980-luvulta lähtien toiminut Hausmylly julistaa
Iisi homma sun langeta loveen
ja kaikki kolme toivomusta käyvät toteen
on mulla vain yksi: let’s talk about sex
taikka sitten rakkaudesta: please, open your legs
(Hausmylly 1992)
Varsinkin jälkimmäiselle Vikmanin kappale lienee sukua alenevassa polvessa.
Mikä on lovi?
Uuden Musiikin Kilpailun Instagram-tilillä Erika Vikman kertoi tammikuussa, että suomalaisessa mytologiassa lovi merkitsee naisen sukupuolielintä (Iltalehti 15.2.2025). Kansanrunous ei kuitenkaan aivan tue väitettä. Suomalaisissa, karjalaisissa ja inkeriläisissä runoissa puhutaan yleisesti asiasta varsin suoraan, käyttäen v-alkuista, nykyäänkin yleisesti käytössä olevaa termiä. ”Vitun synty” -runoissa sukupuolielimestä kerrotaan usein kaksijakoisesti: vittua ei ole hyvistä tehty, mutta ei liioin pahoistakaan. Se saattaa olla ”ilkiö riäväsuu”, mutta myös ”silattu sian lihasta” ja ”vehnäsestä” (ks. esim. SKVR VII4 loitsut 2197). Toisaalta Vikmanin tulkintaa ei tarvitse silti pitää epäonnistuneena. Mytologiat eivät ole yksiselitteisiä vastauksia antavia selkeitä kokonaisuuksia, vaan syviä ja monitulkintaisia.
Miksi loveen lankeamisen kielikuva on jäänyt elämään todennäköisesti esihistorialliselta ajalta tähän päivään asti, vaikkakin merkitystään osin muuttaneena? Syitä lienee useita.
Ensinnäkin tietäjän loveen lankeaminen oli varmastikin vaikuttava tapahtuma tietäjien kanssa tekemisissä oleville ihmisille: olihan haltioinut tietäjä eleineen ja ilmeineen pelottavakin näky. Ehkä yleisö kuulee ja näkee Euroviisujen lavalla jotain kaikuja tästä yhä?
Toisekseen Kalevalassa (1849) on kuvauksia tietäjän tekemistä matkoista tuonpuoleiseen, ja niitä on varmasti tankattu läpi kouluopetuksen historian. Esimerkiksi runossa 16 myyttinen sankari ja esikuvallinen tietäjä Väinämöinen matkustaa Tuonelaan loitsusanojen perässä.
Kolmanneksi loveen lankeamisen käsitettä on käytetty myös Neljännessä Mooseksen kirjassa vuosina 1933 ja 1938 hyväksytyssä Raamatun suomennoksessa. Tämä suomennos oli käytössä aina 1990-luvulle asti, joten ainakin iäkkäämmät kansalaiset ovat todennäköisesti kuulleet sen useita kertoja raamatullisissa yhteyksissä.
Lisäksi aiemmin mainitut englantivaikutteiset populaarimusiikkiyhteydet ovat olleet omiaan kuljettamaan ilmausta osin muuttuneena ja osin samojakin merkityksiä sisältävänä läpi ajan.
Noidat ja seksi
Noituuden ja seksin yhdistymisellä ihmisten mielikuvissa sen sijaan on pitkät juuret, ja Vikman näyttää hyödyntävän tätä puhetapaa vaikuttavalla tavalla. Teko on tietenkin tietoinen, eikä suotta: noituuden historiaan kuuluu olennaisena osana noidan hahmon seksualisointi. Noita on metafora naiselle, joka ei alistu yhteisöllisiin normivaatimuksiin siitä, miten naisen on hyväksyttävää käyttäytyä.
Noituuden historiassa feminiinisen seksuaalisuuden paheksunta ei ole uusi ajatus, vaan juontaa juurensa pitkälle historiaan, jopa antiikin aikaan. Naisten avoin seksuaalisuus ja sen ilmentäminen esimerkiksi alastomuuden kautta on noituuden historiassa ollut kirjanoppineiden miesten kirjoituksissa paheksuttua ja jopa vaarallista. Noitien pelättiin viettelevän ja saattavan miehet tekemään seksuaalisia tekoja, joita he eivät tosiasiallisesti halunneet tehdä.
Tämä ajatus heijastunee myös paheksuntaan Vikmanin esityksen visuaalisuudesta. Kuten Vikmaninkin on tuonut esille, ei aikaisempien Suomen viisuedustajien Käärijän tai Windows95Manin kehojen paljastaminen herättänyt vastaavaa julkista kauhistelua tai leimaamista. Vikmanin tapauksessa aiemmin usein negatiiviseksi mielletty noita-leima on siis käännetty päälaelleen: naiseuden ja seksuaalisuuden epänormatiivinen esilletuonti on positiivista, voimauttavaa ja vapauttavaa.
Aina ei ole näin ollut: Myöhäisantiikissa syntynyt mesopotamialaisista ja rabbiinisista lähteistä muodostunut, seksuaalisesti aktiivinen ja miehistä valtaa uhmaava Lilith vietteli nukkuvia miehiä ja kieltäytyi Aatamin ensimmäisenä vaimona tottelemasta miestään. Suoranainen misogynia ja noituuden yhdistäminen naisten oletettuun heikkouteen Paholaisen houkutusten edessä juontaa juurensa kuitenkin myöhäisantiikin Palestiinaa uudemmalle ajalle, aina 1400-luvulle ja noitavainojen alkuun. Tuolloin ajatus naiskehon epätäydellisyydestä mieskehoon verrattuna yhdistyi käsitykseen perisynnistä, joka sai alkunsa Eevan syötyä kielletyn hedelmän Hyvän ja pahan tiedon puusta Jumalan käskyn vastaisesti.
Aikaisemmin noituussyytöksissä oli keskitytty miesten harjoittamaan magiaan, mutta hiljalleen noidan hahmo kytkeytyi naisiin ja kansanomaisen magian harjoittamisen vastustamiseen. Jo antiikin ajalta ponnistavat misogynistiset käsitykset heikommasta sukupuolesta tulivat osaksi noituusdiskurssia eli sitä, millaiseksi noidan hahmo ja toimijuus miellettiin.
Noidan hahmo elää länsimaisessa mielikuvastossa yhteisön sisäpuolella tai rajapinnalla ulkopuolisena hahmona, joka kyseenalaistaa ja sitä kautta uhkaa yhteisön sisäistä, usein patriarkaalisena pidettyä valtatasapainoa. Noidan hahmon voidaan siis katsoa olevan eräänlainen rajankävijä ja toisaalta myös sosiaalisten rajojen, tässä yhteydessä erityisesti seksuaalisuuteen ja naiselle sosiaalisesti sallitun toiminnan rajojen näkyväksi tekijä.
Tällä mielikuvalla ei ole suoranaisia yhtymäkohtia naispuolisiin tietäjiin itämerensuomalaisilla alueilla. Tietäjien toimeen on suomalais-karjalais-inkeriläisessä kontekstissa kuulunut sosiaalisesti jaettuja odotuksia ja vaatimuksia, mutta sukupuoli ei ole ollut määräävässä roolissa. Tietäjistä ja runolaulajista kertovissa biografisissa tiedoissa esiintyykin myös mahdikkaita ja laajalla maantieteellisellä alueella tunnettuja naistietäjiä.
Lilithin perintö viisuareenoilla
Lilithin perintö elää länsimaisessa mielikuvastossa, jossa seksuaalisuus ja noituus yhdistyvät. Termin ”noita” haltuunotto ja voimaantuminen historiallisesti hyljeksittyjen (nais)hahmojen kautta juontaa juurensa 1970-luvun feministiseen historiantulkintaan. Vaikka noitavainojen aikaiset lähteet eivät tukisikaan tätä näkemystä, on noidan hahmosta tullut tärkeä osa nykyfeminismiä ja henkilökohtainen väylä vastakulttuuriselle itseilmaisulle. Seksuaalisesti omavaltainen nainen ja noituus yhdistyvät tässä tulkinnassa toisiinsa saumattomasti: kertovathan jo antiikin ajan magiasta huolestuneet kirjoittajat naisten myymistä lemmenjuomista, jotka sekoittavat pahaa-aavistamattoman miehen ajatukset.
Myös kansanperinneviittausten seksuaalistaminen toimii Vikmanin tapauksessa väylänä neuvotella naisen kehosta ja siihen kohdistuvista odotuksista, ja ennemmin kuin kansanperinteestä, nämä tapahtumat kertovat nykyisyydestä. Esimerkiksi tietäjien loitsuja tai ylipäänsäkään kalevalamittaisia runoja ei ole ollut Suomessa tapana liittää seksuaalisiin teemoihin juuri ollenkaan 1800-luvulta aina 1900-luvun loppupuolelle asti. Varsinkin kansanrunoja arkistoineen ja niitä tutkineen ylemmän luokan ideaaleihin kuului luterilainen ja snellmanilais-hegeliläinen siveellisyysajattelu, joka määritteli, millaista oli hyvä kansalaisuus. Seksuaalisuuden eksplisiittinen käsittely ei tähän juuri kuulunut, paitsi lääketieteellisessä ja avioliittoon liittyvissä merkityksissä.
2000-luvun aikana tilanne on muuttunut: taustalla on kansanperinteen tutkimuksessa jo 1980-luvulta lähtien vaikuttanut sukupuolentutkimus, joka toi esille naisen, seksuaalisuuden ja perinteen väliset yhteydet. Toisaalta koko seksin ajatus on kaupallistunut ja muuttunut osaksi mediavirtaa ja klikkiotsikoita. Myös kansainväliset naisten voimautumiseen liittyvät poliittiset liikkeet kuten #MeToo-kampanja ja feministinen noituusaktivismi ovat intensifioineet myös Suomessa ajatuksia sitä, että menneisyyden naisten elämää ja seksuaalisuutta voidaan tulkita myös seksuaalisen häirinnän ja väkivallan sekä toisaalta voimaantumisen ajatuksenkin kautta.
Euroviisut tarjoavat parhaimmillaan areenan, jolla esittää valtakulttuuria kommentoivia ja suorastaan kritisoivia ajatuksia. Karjalainen ja suomalainen kulttuuriperintö elää ja voi hyvin ainakin, jos tarkastellaan tämän vuoden viisuesityksiä lovineen ja saunoineen. Uusien tulkintojen ja esitysten myötä myyttiset mielikuvat ja niitä kantavat kertomukset jatkavat ajatonta kulkuaan meissä.
Kirjoittajista
Tuukka Karlsson toimii post doc -tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on kiinnostunut kansanperinteen keruun ideologioista ja itämerensuomalaisesta loitsutraditiosta.
Karolina Kouvola on post doc-tutkija Oulun yliopistossa ja SKS:n tutkimusosastolla. Hän tutkii historiallisia noituusdiskursseja ja kansanomaista parantamista. Hänen osuutensa kirjoituksesta pohjaa hänen Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa opettamaansa kurssiin ’Rituaaleja, loitsuja ja elettyä uskoa: Magian historiaa ja nykypäivää Länsi- ja Pohjois-Euroopassa.’
Heidi Henriikka Mäkelä on folkloristiikan dosentti, joka on tutkinut kalevalamittaisille runoille ja lauluille nykypäivässä annettuja merkityksiä.