Opiskelijoiden näkökulmia Kalevalaseuran tulevaisuuteen

Taiteiden tutkimuksen maisteriohjelman Murros-työelämäkurssilla syksyllä 2025 opiskelijaryhmät toteuttivat yhteistyöprojekteja eri taide- ja kulttuurialan organisaatioiden kanssa. Jokainen yhteistyökumppani antoi opiskelijoille toimintaansa liittyvän haasteen, johon opiskelijat etsivät ratkaisun pienryhmissä syksyn aikana. Kuuden opiskelijan pienryhmämme sai Kalevalaseuralta tehtäväksi visioida seuran toiminnan tulevaisuutta: miten Kalevalaseuran tulisi kehittää ajatteluaan, imagoaan ja toimintaansa, jotta se olisi relevantti myös 2030-luvun maailmassa? Erityisesti meiltä toivottiin näkökulmia siihen, miten nuoret ja nuoret aikuiset saataisiin vahvemmin mukaan seuran toimintaan.

Kalevalaseura oli meille varsin vieras toimija entuudestaan, kuten olivat pitkälti Kalevala sekä kulttuuriperinnön tieteenala ja ammattikenttä ylipäätään. Ennakkotiedon puute ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, vaan saimme seuralta lämpimän vastaanoton ja yhteistyö oli sujuvaa. Työskentelymme oli pitkälti itsenäistä, mutta sisälsi useita tapaamisia seuran henkilöstön kanssa. Vaikka ajatuksemme otettiin vakavasti, meitä ei peloteltu vastuun painolla. Näin ollen olosuhteet olivat otolliset luovalle ja innokkaalle ideoinnille. Esittelemme seuraavaksi eräitä tehtävän synnyttämiä ja kurssin loppuraporttiin kuuluneita ideoitamme. Tarkasteltavina teemoina ovat nuoret, yhteiskunnallisuus ja taide, sekä miten ne näkyvät Kalevalaseuran toiminnassa ja miten ne voisivat tulla entistä vahvemmin osaksi sitä.

Lukutaidon kriisi vaikuttaa oleellisesti nuorten kiinnostukseen Kalevalaa kohtaan. Eepos koetaan raskaaksi ja hankalasti lähestyttäväksi. Kalevala pohjautuu suullisiin kansanrunoihin ja näin ollen suulliseen kulttuuriperintöön, joten kuunneltuna kokemus voisi olla syvempi (HS Teema nro 6: 11, 2025). Murros-kurssin aikana meille nousi esiin ajatus, että Kalevala voisi avautua nuorille heidän suosimiensa lyhytvideoiden tai podcastien muodossa. Huomioimme, että erilaiset seminaarit ja keskustelut puhuttelevat enemmän Kalevalaseuran vakiintunutta yleisöä. Nuoret voisivat osallistua myös luomaan nuoria kiinnostavaa sisältöä lyhytvideoiden muodossa liittyen Kalevalaan. Heritage Hubs -hankkeessa keskiössä olivat kulttuuriperinnön välitys epävirallisissa oppimisympäristöissä, jollaisena sosiaalinen media voisi toimia, sekä kulttuuriperintökasvatuksen vuorovaikutuksellisuus (Nurmi & Nikolić 2024). Nuoret kohtasivat eri kulttuureita ja esittivät tulkintojaan omasta ja muiden kulttuuriperinnöstä toisilleen. Murros-kurssin aikana kävi ilmi Kalevalaseuran toive saada myös maahanmuuttajataustaisia kiinnostumaan seuran toiminnasta. Tämän kautta heräsi ajatus Heritage Hubsin kaltaisen tapahtuman järjestämisestä, jossa suomalaissyntyisten nuorten lisäksi mukana olisi maahanmuuttajataustaisia nuoria. Näillä nuorilla voi olla erilainen käsitys suomalaisesta kulttuuriperinnöstä sekä Kalevalasta, jolloin ajatuksia sekä uusia tulkintoja jakamalla voisi kulttuuriperinnöstä oppia uudella tavalla.

Heritage Hubs -hankkeessa nuoret oivalsivat, kuinka kulttuuriperinnön ei tarvitse aina olla vanhaa, suurta ja kansallista retoriikkaa tukevaa, vaan kulttuuriperinnön teemat voivat nousta läheltä, aidoista tilanteista sekä omista kokemuksista (Nurmi & Nikolić 2024). Kalevalaseura edustaa enemmän tätä suurta kansallista puolta kulttuuriperinnöstä, mutta tuo myös esiin Kalevalan laajan vaikutuksen suomalaisessa kulttuurissa. Nuoret osana Kalevalaseuran toimintaa mahdollisesti laajentaisivat ja monipuolistaisivat käsitystämme kulttuuriperinnöstä tuoreiden näkemystensä kautta. Kalevalaseura osaltaan kykenee nostamaan esiin teemoja ja ajatuksia, jotka ovat nuorille uusia ja kiinnostavia. Tämä voi tuoda esille kulttuuriperinnön ja Kalevalan laajan vaikutuksen yhteiskunnassa. Kalevalan käsittelyn ei aina tarvitse olla eepoksen melko raskasta juonta tai episodeja toistavaa.

Kalevalaseuran logo on Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1919 suunnittelema ja se on merkityskuvastoltaan ajalleen tunnusomainen. Logon keskukseen on sijoitettu kalevalainen runonlaulajan kädet -symboli, joka on Gallen-Kallelan taiteenkin taustalla vaikuttavalle esoteeriselle kuvastolle tyypillinen (Kokkinen 2019). 1900-luvun alun taide- ja kulttuuripiireissä vahvasti vaikuttaneet esoteeriset liikkeet ovat mielenkiintoisia, mutta niiden perusluonteeseen kuuluu myös se, että ne sulkevat valtaosan ihmisryhmistä ulos. Kansanperinteen myytit, noituus, loitsut ja muut toiminnot ovat itsessään esoteerisia. Niiden toimintatavat ovat kuuluneet tietyille toiminnan harjoittajille ja erityisille kulttuurialueille. Runonlaulajien käsistä voidaan löytää kansakuntaa yhdistävää symboliikkaa, joka auttaa pitämään kiinni kulttuurista ja sen olemassaolosta.

Valitettavasti esoteriasta ja kansallisista symboleista ammentavat myös monet valkoisen ylivallan kannattajat, jotka käyttävät kansanperinteen symboleja omiin vihamielisiin tavoitteisiinsa. Äärioikeistolle on ollut tyypillistä käyttää muinaiskansallisia symboleja kiertoilmauksena hakaristille, korostamaan kansallisia juuria heidän omassa merkityksessään (ks. Butters 2023). Suomessakin äärioikeisto käyttää tunnuksissaan Kalevalaseuran tavoin samankaltaista kalevalaista runonlaulajan kädet -symbolia. Näiden kahden merkitysten erottamiseksi vaaditaan syventynyttä medialukutaitoa ja Mezirowin (2009) tapaista uudistavaa oppimista, jotta erityisesti nuorempien sidosryhmien kohdalla symboliikka ei tunnu hämmentävältä.

Vastauksia kiusallisiin ongelmiin voidaan löytää rahoittamalla kohdennetusti kestävää tiedettä, joka luo vastuullista ja monipuolista kansallista kertomusta. Kalevalaseuran logon alkuperää ja merkitystä voidaan tuoda läpinäkyvämmäksi keskustelemalla sen kaikista puolista. Selkein imagollinen pesäero äärioikeistoon tulisi luopumalla kokonaan logosta, mutta tällainen teko voidaan kokea myös symboliikan luovutuksena. Läpinäkyvyys on kestävän imagon kannalta oleellista ja se on tehostettua erityisesti aktiivisen viestinnän ja keskustelujen kautta (Koskinen ym. 2018). Tällä tavoin tutkimuksella on mahdollisuus vaikuttaa yleiseen arvomaailmaan laajemminkin.

Yhteiskunnallista eettistä kestävyyttä on kannattavaa viedä muillekin osa-alueille, kuten rahoittamalla esimerkiksi ilmasto- ja tasa-arvoaktivismia. Tutkija Iina Koskisen (2025) mukaan säätiöiden tulisikin nyt suunnata toimintansa kestävyysmurroksen jälkeiseen aikaan. Kalevalaseura on aiemminkin rahoittanut kestävää taiteen ja tutkimuksen tekemistä, mutta ehkä säätiön 2030-luku voikin olla entistä laajemman vaikuttamisen ja toiminnan aikaa.

Taiteella ei yleisesti ottaen tarvitse olla tietoa tai kulttuuria välittävää tehtävää, mutta Kalevalaseuran tapauksessa taiteen ja luovan toiminnan kytkös kulttuuriperinteeseen on oleellinen. Tiedettä popularisoivien lyhytvideoiden ja podcast-ohjelmien tavoin, niin kuin aiemmin tässä blogikirjoituksessa ehdotimme, taide-elämykset voidaan vastaavalla tavalla nähdä potentiaalisina sisäänheittäjinä Kalevalaseuran monipuolisten sisältöjen äärelle.

Taide-elämysten rooli ei seuran toiminnassa ole seminaareja ja keskustelutapahtumia sävyttävien yksittäisten musiikkiesitysten ohella olematon, muttei tällä hetkellä vielä suuren suuri. Seuran vuodenkierron peruspilarit Kalevalan päivästä Kekriseminaariin ovat tärkeitä, mutta mikäli seura pohtii uusien yleisöjen tavoittamista, ne eivät välttämättä ole tapahtumakonsepteiltaan kaikista tehokkaimpia. Taidepainotteisemmat tapahtumat, myös Taiteiden yön ulkopuolella, sen sijaan voisivat houkutella säätiön toiminnan pariin uutta, kulttuuriperinnön arvon ymmärtävää mutta aiheeseen ja alan toimijoihin vielä tarkemmin perehtymätöntä väkeä.

Taiteista kiinnostuneen yleisön tapauksessa käytännön esteenä Kalevalaseuran tapahtumiin ja sisältöihin tutustumisessa voi mahdollisesti olla se, ettei koko seuran olemassaolosta tiedetä. Sen sijaan, että seura ryhtyisi kulttuuritapahtumien tuottajaksi yksin ja kylmiltään, sen kannattaakin suunnata katseensa vakiintuneiden taidetoimijoiden lukuisaan ja elinvoimaiseen joukkoon ja tutkia erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia. Kun järjestäjänä ei olisi vain vieras Kalevalaseura, vaan lisäksi jokin pääkaupunkiseudun kulttuurikentälle tutumpi toimija tai yhteisö, voi kynnys osallistua tapahtumaan olla varmasti pienempi. Luonnollisesti yhteistyö tuo saman pöydän ääreen myös moninkertaisen määrän osaamista, ja tapahtumilla on siten potentiaali hioutua erityisen vahvoiksi kokonaisuuksiksi. Vahvempi verkostoituminen taidealalla voisi nostaa Kalevalaseuran kansallista profiilia ja tuoda sen brändiin uutta, pitkälle tulevaisuuteen kantavaa ennakkoluulottomuutta.

Millaisia taidetapahtumia Kalevalaseuran sitten kannattaisi alkaa järjestää? Eräs ajassa kiinni oleva näkökulma niin nuorten kuin vanhempienkin yleisöjen houkuttelemiseen olisi tarjota mahdollisuuksia oman kulttuuriperinnöstä ponnistavan taiteen esille saamiseen. Potentiaalinen konsepti voisi esimerkiksi kuvataiteen tapauksessa olla nuorten taiteilijoiden tai vaikkapa suoraan Taideyliopiston opiskelijoiden kanssa toteutettu Kalevala- tai kulttuuriperintöaiheinen näyttely. Samansuuntainen teema sopisi luontevasti myös lavarunotapahtuman lähtökohdaksi, ja yhteistyö esimerkiksi Helsinki Poetry Connectionin kanssa voisi synnyttää elävää, puhuttelevaa yhteisöllisyyttä. Runouden ja kaunokirjallisuuden äärelle voisi johdattaa luonnollisesti myös hitaamman ja tutkivamman taidetoiminnan, esimerkiksi lukupiirien ja kurssien muodossa.

Sisällön lisäksi tapahtumien luonne on luonnollisesti olennaisen tärkeä lähtökohta suunnittelulle. Vaikka yllä on pohdittu taidetapahtumien järjestämistä uusien yhteistyökumppanien näkökulmasta, voi vielä lopuksi ennakkotapauksena mainita Kalevalaseuran omat, SKS:n kanssa koronavuosina Tieteiden yön yhteydessä järjestämät Kilpalaulanta-illat. Vaikka emme itse osallistuneet kyseisiin tapahtumiin, tunnistamme jo konseptissa luovaa rentoutta, jonka hengessä voisi hyvin hahmotella suuntaviivoja nuorekkaammille tapahtumille – ja juuri nuorekkuus onkin jo tehtävänantomme kontekstissa avainsana. Ei voi väittää, etteikö Kalevalaseuralla siis olisi jo olemassa olevaa kokemusta ja hyvät edellytykset elämyksellisten taidetapahtumien organisoimiseen ja uusien yleisöjen tavoittamiseen.