Kalevalaseuran maaliskuun rahoitushaussa oli jaossa sekä pitempään työskentelyyn tarkoitettua tutkimusrahoitusta että yksittäisiin hankkeisiin suunnattua projektirahoitusta.
Tänä keväänä hakemuksia tuli yhteensä 258, moninkertaisesti aiempiin vuosiin verrattuna, ja niiden yleistaso oli korkea. Hakemuksista ylivoimainen osa oli taiteen alalta.
Myönteisen rahoituspäätöksen sai 12 hakijaa, ja näissä painottuivat kirjallisuus ja esittävä taide. Tänä keväänä jaettava yhteissumma on 189 000 €.
Tutkimusrahoitus
Hanna Karhu: Lyyristä kaipuuta ja nuoruuden hurmaa. Rekilaulut suomalaisessa kirjallisuudessa (monografia)
Tutkimukseni on ensimmäinen kokonaisesitys rekilaulujen merkityksestä suomenkieliselle kirjallisuudelle. Siinä tarkastellaan tärkeää, mutta vähän tutkittua juonnetta suomalaisen kirjallisuuden historiasta ja ylipäätään rekilauluperinteen kulttuurista merkitystä. Tutkimukseni avaa syitä, miksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kirjallisuudessa kiinnostuttiin rekilauluista ja millä tavoin kirjallisuus näihin kansanlauluihin viittaa. Siinä selvitetään mitkä kansanlauluissa kuvatut tunteet pääsivät osaksi kotimaista kirjallisuutta ja tarkastellaan millaisen kuvan runot, näytelmät ja proosakirjallisuus ylipäätään antavat rekilauluperinteestä. Tutkimus yhdistää intertekstuaalista kirjallisuudentutkimusta ja kulttuurisen muistin tutkimusta.
Emmi Kujanpää: Sukupuolisuuden kokemukset ja aktivistinen toimijuus ylirajaisessa eurooppalaisessa nykykansanlaulussa (väitöskirjahanke)
Etnografisessa väitöskirjahankkeessa tutkitaan sukupuolisuuden kokemuksia ja aktivistista toimijuutta ylirajaisessa eurooppalaisessa kansanlaulussa 2020-luvulla. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa monitieteistä tietoa ylirajaisesta eurooppalaisesta kansanlaulusta 2020-luvun alkuvuosina, ja hanke käsittelee myös Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vaikutusta kansanlaulun esittämiseen ja ylirajaiseen yhteistyöhön. Tutkimuskysymys on: Minkälaista yhteiskunnallisesti aktivistista toimijuutta eurooppalaisen kansanlaulun kentällä harjoitetaan 2020-luvulla? Toisin sanoen tutkimuksessa lähestytään eurooppalaista nykykansanlaulua, kuten itämerensuomalaista, bulgarialaista ja ukrainalaista kansanlaulua, kansalliset rajat ylittävänä toimintana.
Carlos Lievonen: Runoromaanin kirjoittamiseen
Kirjoitan neljättä kaunokirjallista teostani, joka on kokeellinen runoromaani. Teos sijoittuu lähitulevaisuuden Suomeen, jossa suomen kieli on katoamassa. Nimetön kielitieteilijä, teoksen päähenkilö, vaeltaa lähes autioituneessa Suomessa ja tutkii kadonneen kielen mysteereitä, sen jäljellä olevia rippeitä ulkopuolisen silmin. Matka ja kerronnan runollinen kieli johdattavat kielitieteilijän syvälle kulttuurin ydintä koskevien kysymysten äärelle. Teoksessa kohtaavat Kalevalan ja Agricolan perintö, nykysuomi ja sen sukulaiskielet. Kielitieteilijän näkökulmasta kieli on kulttuurin perusta, eivätkä pohdinnat rajoitu vain suomeen, vaan kiinnostusta herättävät yhtä lailla eläinten kommunikaatio, kielten sukulaisuudet sekä niiden sattumanvaraiset yhtäläisyydet. Teos ottaa kantaa kielten katoamiseen ja monikielisyyden hyötyihin, ja se tutkii ja tähdentää erityisesti suomenkielisen ajattelun ja kirjallisuuden erityispiirteitä.
Zipora Ogola: Taiteelliseen työskentelyyn suomalais-tansanialaisessa Heri- yhteistyöhankkeessa
Työskentelen itsenäisesti Suomessa tutustuen karjalaiseen pienkanteleperinteeseen. Sen lisäksi työskentelen Tansaniassa kahden tansanialaisen muusikkokollegani, multi-instrumentalistien Msafiri Zawosen ja Kauzeni Lyamban kanssa triollemme säveltäen ja luo-, fipa-, ja gogo-heimojen aineettomaan kulttuuriperintöön tutustuen. Työjaksomme toteutuu Tansanian Dar es Salaamin ja Bagamoyon alueilla. Tutkimme soitinten potentiaalia kuulumisen tunteen synnyttämisessä. Havainnoimme, kuinka soittimemme ja soittajuutemme vaikuttavat kohtaamisiin paikallisissa yhteisöissä ja kuinka säveltämisemme saa vaikutteita näistä kohtaamisista. Käymme keskustelua perinteeseen liittyvistä yhteyksistä ja etäisyyksistä kahdessa maassa ja afrodiasporassa. Musiikin luomisen lisäksi lähestymme teemoja kirjoittaen.
Virpi Vainio: Akanvirrassa-romaani
Romaanini kertoo kulttuuriantropologi-kansatieteilijä Elli-Kaija Köngäs-Marandasta (1932–1982), joka tunnetaan hämmästyttävän huonosti Suomessa. Toisin on maailmalla, sillä The American Folkore Society palkitsee hänen nimissään vuosittain ansioituneen tutkijanaisen. 1950-luvun Suomessa naisten tie edetä kotimaisella tieteellisellä kentällä oli kivinen. Akanvirrassa-romaanini tarjoaakin vähän erilaisen näkökulman Matti Klingen lausahdukseen siitä, että suomalaisen naisen tie akateemiseen maailmaan on käynyt maailman helpoiten. Päähenkilön elämä tuntuu lukijasta paikoin ehkä hengästyttävältä, melkein kuin pikajuoksulta, mutta vahvasti elänyt nainen ehti paljon. Hänen uskomaton kykynsä uskoa unelmiin, rakastaa suomen kieltä ja kansanrunoutta tai seurata kutsumustaan ei jätä ketään kylmäksi. Paitsi suomalaista tasa-arvon historiaa, on romaanini myös Pohjois-Amerikan historiaa: tarjosihan Amerikka eurooppalaisille naisille mahdollisuuksia, joita kotimaalla ei ollut heille tarjota. Tarina etenee niin kuin ihmisen muisti: kotiperän tutut maisemat ja esineet heittävät Ellin milloin Quebeckiin, milloin ensimmäiseen stipendiaattikesäänsä Bloomingtonissa Indianassa, milloin taas jatkosodan kevääseen 1942.
Joanna Weckman: ”Pane paita palttinainen” – suomalaisuuden representaatioihin liittyviä puvustuskäytäntöjä Kalevala-aiheisissa teatteriesityksissä (post doc -tutkimus)
Tutkin suomalaisuuden esittämiseen liittyviä puvustuskäytäntöjä Kalevala-aiheisissa näyttämöteoksissa 1800-luvun lopulta lähtien etenkin Teatterimuseossa säilyneen pukuaineiston kautta. Tutkimukseni jatkaa ja syventää etnisyyden representaatiohistoriaa Suomessa käsittelevää laajempaa Toisennäköiset näyttämöillä -projektiani, jonka puitteissa olen tähän mennessä toteuttanut neljä osatutkimusta. Kalevalan aiheista 1860-luvulta lähtien kirjoitetut näytelmät, oopperat sekä niistä tehdyt näyttämöesitykset ovat liittyneet olennaisesti suomalaisen identiteetin, kansallisen muinaisuuden ja etnisen alkuperän myytin rakennusprosessiin. Suomalaisuuteen, kansallisen identiteetin rakentamiseen, rakentumiseen ja jakamiseen liittyvät kysymykset ovat tämänpäivän yhä monikulttuurisemmassa Suomessa erittäin ajankohtaisia. Kalevala näyttämöteosten lähtökohtana kiinnostaa jatkuvasti myös nykyisiä esittävän taiteen kentän tekijöitä.
Projektirahoitus
Seija Leinonen: Ylös merkattuja -kirja
Kirjasta tulee ohje- ja lahjakirja käsityön harrastajille, vaatteiden korjaajille, runojen ystäville, kirjonnasta kiinnostuneille. Se uusintaa kansanperinnettä ja innostaa kokeilemaan taiteen tekemistä kirjoen. Lähtökohtana ovat perinteiset ompelukoristeet ja käsityösanasto. Rikasta sanastoa käyttäen olen kirjoittanut runoja, jotka muodostavat kirjan rungon. Kirja kutsuu meditatiiviseen hiljaiseen työskentelyyn ilman ompelukonetta neulalla ja langalla. Karjalaisia pistoja, kuvioita ja vanhojen kirjottujen peittojen tekniikoita käytetään luovasti uusilla tavoilla: kirjomalla korjaten ja parsimalla paikaten sekä taidetta tehden. Selkeät kuvalliset ohjeet kannustavat vaatteiden ekologiseen pitkäaikaiseen käyttöön. Ennen ei ollut mallikirjoja vaan kuvioilla oli nimet. Nimet ovat syntyneet siitä ympäristöstä, jossa on eletty: mukana ovat niin oriittenpäät, kananvarpaiset, siankitalakiset, siivilät, näreet kuin kirkonkolkatkin kokonaisina,puolinaisina, pieninä tai suurina. Haluan runoillani elvyttää suomen kieltä ja herkutella sillä.
Hanna Ojala: Minä & OGOI -näytelmän harjoitteluun ja esittämiseen
Minä & OGOI käsittelee karjalaisten naisten historiaa ja folklorea synnytys- ja lapsivuodekulttuuriin liittyen. Näytelmä sijoittuu isoäitini kotikuntaan, Kannaksen Metsäpirttiin, sisällissodan jälkeiseen kiivaaseen kansankasvatuksen aikaan. Näytelmä asettaa rinnakkain vanhan karjalaisen lapsenpäästökulttuurin rituaaleineen sekä kunnankätilöiden lanseeraaman uuden, lääketieteellisen lapsivuodeopin. Lapsivuodekäytäntöjen muutoksissa näkyy kulttuurien, sukupuolten ja luokan vastakkaisasettelu: lääketieteellinen synnytysoppi oli herrojen kehittämää ja usein ristiriidassa karjalaisnaisten perimätiedon kanssa. Teemat tiivistyvät syntymän ihmeeseen ja kuoleman kauhuun. Pohdin mytologisia piirteitä, joita synnyttäminen muinoin merkitsi tuonilmaisen ja tämänilmaisen rajapintana ja kysyn, onko myyteillä yhä merkitystä. Ohjaajana haluan tutkia äärimmäisen ruumiillisen kokemuksen ilmentämistä oivaltavin ja kevein teatterillisin keinoin sekä tulkita karjalaisia loitsuja modernissa hengessä.
Kai Ruohonen: Kalevala-palikaston tuottaminen ja jalkauttaminen kulttuurikentälle KO-KOO-MO
KO-KOO-MO kannustaa omaehtoiseen rakentamiseen. Konseptissa keskitytään leikkimisen kautta tapahtuvaan tunteiden ilmaisuun, vuorovaikutukseen ja ongelmanratkaisuun. Kalevala-palikasto suunnitellaan liitettäväksi Ihmisenmuotoinen jälleenrakennussarja® -tuotteistoon ja KO-KOO-MO -konseptin mukaiseen esitys- ja työpajatoimintaan. Rakennussarjan peruskomponentti, yksinkertaisuuden ja abstraktiuden myötä monimerkityksellinen palikka on rationaalisuuden ja emotionaalisuuden rajapinnalla toimiva konkreettinen apuväline, joka mahtuu niin pieneen kuin isoonkin käteen. Kalevala-palikastoon kuuluu myös liukuhihna-työpöytä. Kalevala-palikaston tarkoitus on toimia taideobjektina ja kerronnan apuvälineenä; yksityisessä käytössä sekä näyttely- ja työpajarakenteena museoissa ja vastaavissa julkisissa tiloissa. Kalevala-palikaston ensimmäinen sovittu sijoituskohde on Suomalalaisen kirjan museo Pukstaavi Sastamalassa. Museoon installoidaan 100 kappaletta palikastoja ja työpöytä.
Sari Rusanen: Uusi Kalevala-teos kesän 2027 Kuhmon Kamarimusiikkiin
Uusi Kalevala -teoksen säveltää lahjakas nuori suomalainen säveltäjä Heta Aho. Teos sävelletään jousikvartetille, kesto 10 minuuttia. Ahoa inspiroi tällä hetkellä erityisesti nykyisestä Kalevalasta poisjätetty materiaali. Teos tullaan esittämään kesän 2027 Kuhmon Kamarimusiikissa. Esiintyjäksi on alustavasti kiinnitetty jousikvartetti Meta4. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma. Festivaalia on järjestetty tähän mennessä yhtäjaksoisesti koronakesää 2020 lukuun ottamatta 54 vuoden ajan. Kalevalaan ja kansanperinteeseen liittyviä teoksia festivaalilla on kantaesitetty useita.
Sanna Salama: Via Karelia
SalamaDanceCompanyn nykytanssiteos Via Kareliassa yhdistyvät Etelä-Karjalan paikalliset kulttuuriperinteet ja nykytanssin nykyaikaiset ilmaisumuodot. Teos pohjautuu Via Karelia -matkailutiehen ja erityisesti sen yhteyteen liittyvään runolauluun, joka toimii teoksen inspiraationa. Teos tutkii paikallista kulttuuria ja tanssitaiteilijoiden urapolkuja, luoden yhteyksiä kansanperinteeseen ja nykytaiteeseen. Liikekielessä yhdistyvät kansantanssin ja nykytanssin elementit.
Ira Vihreälehto: Kalevalaiset kulttuuriperintökasvatuksen työpajat opettajille
Haluamme laajentaa tietoisuutta Kalevalasta ja kouluttaa varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja alkuopetuksen opettajia työpajoissa sukeltamaan runonkeruumatkoille lasten kanssa, sekä vahvistaa kalevalaista kulttuuriperintöosaamista. Työpajoja järjestetään vähintään viisi, ja niihin kutsutaan opetus- ja kasvatusalan ammattilaisia, mutta mukaan voidaan ottaa myös museopedagogeja ja kirjastoalalla lasten kanssa toimivia. Mitä on kalevalainen kulttuuriperintökasvatus? Mitä erilaisia työkaluja on jo kehitetty? Miksi opettajan ja kasvattajan kannattaa syventää osaamista Kalevalan suhteen ja edistää sitä omassa työyhteisössään? Tutustumme työpajoissa toiminnalliseen menetelmään lasten kanssa toimimiseen Kalevalan hengessä ”Runonkeruumatkalla”. Työpajojen pohjalta laaditaan menetelmällinen tietopaketti.
