Karjalainen itkuvirsiperinne ja sen moninaiset muodot nyky-Suomessa
Osa 3 keskustelusarjassa Ylirajainen kulttuuriperintö ja muita Karjalan kysymyksiä.
Karjalainen itkuvirsiperinne on alkujaan erityisesti rituaaleihin liittynyttä suullista runoutta, jolla on ilmaistu, välitetty ja käsitelty tunteita yksilön ja yhteisön tasolla. Itkuvirret ovat olleet kulttuurisesti ohjattu ja sosiaalisesti hyväksytty surujen, kärsimysten, huolien ja kaipuun ilmaisukeino. Perinteisten myyttisten käsitysten mukaisesti itkuvirret ovat puhetta tuonilmaisiin, josta pyydettiin muun muassa suojelua ja varjelua. Hautajais- ja häärituaalien lisäksi itkuvirsin saateltiin nuoret miehet armeijaan ja äänellä itkien huokailtiin myös yksityisiä, arkisempia huolia.
Nyky-Suomessa ja Karjalassa itkuvirsiperinne on saanut uusia muotoja samalla kun rituaalinen äänellä itkeminen on hiipunut modernisaation ja muiden sosiokulttuuristen muutosten myötä. Nyky-Suomessa tunnetun itkuvirsiperinteen juuret ovat sekä karjalaisessa että inkeriläisessä perinteessä. Evakkojen ja heidän jälkeläistensä, muiden Suomessa asuvien karjalaisten sekä itkuvirsiin muutoin perehtyneiden parissa perustettiin vuonna 2001 Äänellä Itkijät ry. vaalimaan ja lisäämään tietoa perinteestä. Itkuperinteeseen ovat jo usean vuosikymmenen ajan perehtyneet myös ammattimuusikot, jotka ovat löytäneet perinteen pariin muun muassa kotiseutunsa, juuriensa tai arkistojen kautta.
Viime aikoina keskustelu kulttuurisesta omimisesta on tuonut myös itkuvirsiperinteen pariin kysymykset siitä, kenellä on oikeus esittää tai tutkia itkuvirsiä sekä minkälaisia vastuita tutkijoilla ja nykyitkijöillä on. Keskusteluun liittyvät myös perinteelle luonteenomaiset muuttumisen ja uusiutumisen näkökulmat. Nämä kysymykset kiertyvät erityisesti karjalan kielen ja kulttuurin asemaan nyky-Suomessa sekä karjalaisen kansanperinteen käyttöön suomalaisen kansallisidentiteetin rakentamisessa 1800–1900-luvuilla.
Kalevalaseura ja itkuvirsiin syventyvä Kyynelkanavat-hanke ovat kutsuneet taiteilijoita, tutkijoita ja karjalaisaktivisteja keskustelemaan näistä teemoista. Paikalla keskustelemassa ovat karjalainen itkijä Lea Tajakka, karjalaisaktivisti, Karjalazet Nuoret Suomes -yhdistyksen hallituksen jäsen Maura Häkki sekä Kyynelkanavat-hankkeesta MuM Liisa Matveinen, FT Viliina Silvonen ja musiikkipedagogi AMK Emilia Kallonen, joka Äänellä Itkijät ry:n puheenjohtajana edustaa tilaisuudessa myös yhdistystä.
Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimii karjalaisaktivisti, Karjalazet Nuoret Suomes -yhdistyksen puheenjohtaja, FM Tuomo Kondie.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Muikku-saliin mahtuu 50–70 henkilöä. Tapahtumaa voi seurata myös verkossa.
Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
Kuvakollaasi (pääkuva):
Itkijävaimo Virsi Vassi (Grisan Vassi). A. O. Väisänen, 1917. Finna.fi
Runonlaulaja Oksenja Mäkiselkä esiintymässä Kalevalan 100-vuotisjuhlilla Helsingin Messuhallissa. Pietinen, 1935. Finna.fi
Anonyymi itkijä. E. Jääskeläinen, 2000-luku.