Kalevalaseura-säätiö rahoittaa sekä pidempiä taide- ja tutkimusprojekteja että lyhyempiä, kertaluontoisia tiede- ja taidehankkeita. Mitä kevään 2025 avustuksilla tehtiin? Toteutuneista tai toteutumassa olevista hankkeistaan kertovat Julia Uusoksa, (Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura), Seija Mustaneva, Hanna Ojala, Kai Ruohonen ja Sari Rusanen (Kuopion Kamarimusiikki).
Julia Uusoksa: Kalevala 2000-luvun kasvattajille
Mitä kansalliseepos ja sen historia opettavat meille tänään?
1900-luvun alussa keskusteltiin siitä, saako pitkäveteiseksi ja vaikeaselkoiseksi koettua Kalevalaa lyhentää kouluopetuksen tarpeisiin. Siinä missä 1960-luvun oppilaat polttivat turhautuneina lyhennettyjä Kalevala-teoksiaan kirjarovioilla koulun päättyessä oppivat 1990-luvun lapset Kalevalasta lauluin ja draaman avulla lukematta siitä enää runoakaan. Mitä Kalevalasta pitäisi 2000-luvulla opettaa ja oppia?
Kalevala (1835/1849) on vaikuttanut suomalaisiin identiteetteihin jo lähes kahden vuosisadan ajan – usein silloinkin, kun sitä ei ole edes luettu. Sen hahmot, symbolit ja mielikuvat ovat sulautuneet osaksi kuvallista ja kulttuurista maisemaamme, ja eepos on inspiroinut taiteilijoita ympäri maailman. Kalevala – elävä eepoksemme – sai vuonna 2024 Euroopan kulttuuriperintötunnuksen (EHL) ja nousi jälleen ajankohtaiseksi. Samalla mediatilaan nousivat karjalaisaktivistien esittämät huomiot kulttuurisesta omimisesta ja kolonialismista. Kalevala herättää tunteita, kysymyksiä ja tarvetta ymmärtää sen paikkaa myös tämän päivän Suomessa.
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura on Kalevalaseuran tukemana koonnut kasvattajille suunnatun työpajamateriaalin, joka johdattaa Kalevala-aiheisiin omien muistojen, ajankohtaisen polemiikin purkamisen, tieteellisten arkistopedagogisten näkökulmien ja taidekasvatuksen keinoin. Kaikille avoin materiaali tarjoaa tilaa keskustella kasvattajien kesken sekä esittelee konkreettisia tehtäviä ja toimintamalleja käsitellä Kalevalaa lasten ja nuorten kanssa tavalla, joka jättää tilaa moninaisuudelle, kriittiselle ajattelulle ja luovalle otteelle.
Kalevalaseuran rahoituksen mahdollistamana kootun materiaalin pohjalta järjestetään lukuvuonna 2025–2026 kohdeyleisöjen tarpeisiin räätälöityjä maksuttomia työpajoja. Katso, missä, milloin ja kenen kanssa käsittelemme Kalevalaa, ja ilmoittaudu sinäkin mukaan keskustelemaan ja kokemaan se eri menetelmin joko etä- tai lähityöpajoissamme! (Linkki alla.)
Kalevala-eepos ei ole vain menneisyyttä – se on kulttuurin mukana elävä teos, jonka kanssa keskustelu rakentaa suomalaisuutta edelleen. Ja siksi sen äärelle kannattaa pysähtyä yhdessä, avoimin mielin ja luovasti heittäytyen.
Seija Mustaneva: Ylös merkattua
ristipistokas,
osaa olla omenainen
yht’äkkiä
näreinen, pikkijalkainen.
- Kässämuorit Piki Paananen ja Soile Savela työssä
- Markku Hernetkosken taidetekstiili valmistumassa
- Parsijalla työtä riittää
- Pistoksittain edetään
Hanna Ojala: Minä ja Ogoi
Tänä syksynä ohjasin kirjoittamani Minä & OGOI -näytelmän helsinkiläiseen KokoTeatteriin Kalevalaseuran ja Taiken tuella. Näytelmässäni käsitellään vanhan karjalaisen naistenkulttuurin törmäystä modernin kätilöopin kanssa vuonna 1918. Moderni kätilöoppi kohensi naisten ja lasten terveyttä, mutta assimiloi samalla karjalaista kulttuuria ja heikensi naisten omaehtoista ja yhteisöllistä toimijuutta elämän arkkityyppisissä tilanteissa. Heti sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuvassa näytelmässä käsitellään myös poliittisen vakaumuksen ja väkivallan teemoja sekä niin sanottua häviäjien historiaa. Näytelmä rinnastaakin kansallisvaltion synnyttämisen ja lapsenpäästämisen sekä näihin liittyvät arvokonfliktit. Näytelmä sijoittuu sekä Kätilöopistolle Helsinkiin että karjalaissukuni maisemiin Kannaksen Metsäpirttiin.
Ohjaamassani esityksessä kuullaan karjalaisia synnytys-, verenseisautus- ja kipuloitsuja, kylvetysrunoja ja rotinalaulu sekä äänellä itkemisestä inspiroitunutta itkuvirttä. Autenttisten kansanrunojen sekaan olen tuottanut omaa loitsutekstiäni sekä hyödyntänyt mm. Pirkko Fihlmanin kurssilla saamaani oppia äänellä itkemisestä ja itkurunon tekemisestä. Karjalaista luonnonnostatusperinnettä tulkitsee fiktiivisen lapsenpäästäjä Ogoi Triihvosen roolissa näyttelijä Aija Pahkala, jolla on itselläänkin karjalaistaustaa. Halusin runojen, loitsujen ja laulujen pariksi odottamatonta musiikillista tulkintaa ja modernia äänimaailmaa, josta vastaa säveltäjä-äänisuunnittelija Juuso Voltti. Karjalainen itkeminen varioituukin esityksessä kelttihenkiseksi lauluksi ja palaa mausteineen takaisin lähtökohtaansa. Esityksen pukusuunnittelun tein yhdessä karjalaistaustaisen muotisuunnittelija Antrea Kantakosken kanssa.
Esitys on onnistunut herättämään tunteita, tulkintoja ja arvokasta keskustelua. Esitysten yhteydessä ovat esikeskustelijoina olleet mm. Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Eekku Aromaa, VTT Kaisa Kuurne ja kätilöt Johanna Sarlio-Nieminen, Maarit Sinisaari-Eskelinen sekä Heidi Auvinen. Heidän johdollaan KokoTeatterin aulabaarissa on keskusteltu synnytyskulttuurin murroksesta sata vuotta sitten ja tänään, sekä yleisemmin synnyttävän ruumiin poliittisista merkityksistä. Keskusteluissa on tullut esiin yhteisöllisyyden, rituaalien ja folkloren kaipuu teknokraattisessa maailmassa. Siitä virrasta Minä&Ogoi -esityskin ammentaa.
Kuva: Minä & OGOI -juliste. Kuvassa näyttelijät Julia Lappalainen ja Aija Pahkala. Juliste: Jussi Virkki.
Kalevala-palikasto
Kalevala-palikasto on väline eepoksen kertomiseen kuvanveiston ja leikin keinoin. Palikasto sopii myös lapsille.
Kalevala-palikasto on laadittu Ihmisenmuotoinen jälleenrakennussarja ® -tuotteistoon sekä KO-KOO-MO -konseptin (www.ko-koo-mo.fi) mukaiseen esitys- ja työpajatoimintaan palikkateatterimenetelmän puitteissa. Konseptissa palikoilla rakentaminen on yksi kuvanveiston muoto, ja leikki on taiteen tavoin mielen lelu. Kalevala-palikasto on itseisarvoinen design- ja taideobjekti sekä luovan leikkimisen ja kerronnan tarpeisto.
Kalevala-palikaston pohjalta laadittuun työpajaan kuuluu puusta veistettyjen muotopalikoiden lisäksi Tuonelan jokeen viittaava liukuhihna-työpöytä. Työpöydälle voidaan rakentaa palikoista erilaisia veistoksia, jotka rakentamisen päätyttyä siirretään hihnan päässä olevaan säilytyslaatikkoon; veistoksissa käytettävät palikat ovat erilaisten muotoyhdistelmien kierrätettävää rakennusmateriaalia, joka voidaan jäsentää hetkellisiksi merkityksiksi ”virtaavalle” työpöydälle.
Kalevala-palikaston toiminnallinen idea on linjassa jälleenrakentamiseen; Kalevala-palikaston yksi temaattinen merkitys ja muoto on sen osista jälleenrakennettu Lemminkäinen. Kalevala-palikastosta voi rakentaa Lemminkäisen lisäksi myös mm. Tuonelan joutsenen, pellon kyyn – tai jonkun muun, aivon ajatteleman. Kalevala-palikasto on runonlaulajien käsien tavoin keino välittää ja jakaa kertomusta eteenpäin.
Kalevala-palikasto on tarkoitettu yksityisen käytön ohella toimimaan myös näyttely- ja työpajarakenteena museoissa sekä vastaavissa julkisissa tiloissa. Tässä yhteydessä Kalevala-palikaston ensimmäinen käyttökohde on Suomalalaisen kirjan museo Pukstaavi Sastamalassa helmikuussa 2026.
Kalevala-palikasto sisältää myös vipunen-palikan, jota voidaan käyttää rakentamisen ohella seinälle ripustettavana rakennus- ja esilläolotasona palikkaveistoksille.
Kalevala-palikaston logo kuvaa runonlaulajien yhteen liitettyjä käsiä.
Sari Rusanen: Uusi Kalevala-teos Kuhmon Kamarimusiikkiin
Kiitos Kalevalaseuran tuen Kuhmon Kamarimusiikissa soi kesällä 2027 uusi Kalevala-aiheinen teos. Sen säveltää lahjakas nuori suomalainen säveltäjä Heta Aho. Teos sävelletään jousikvartetille, kesto noin 10 minuuttia. Aihepiiri on tarkentumassa lähikuukausien aikana. Esiintyjäksi on alustavasti kiinnitetty Meta4, yksi Suomen menestyneimpiä jousikvartetteja.
Kalevala & Kuhmo & Kuhmon Kamarimusiikki
Uuden Kalevala-aiheisen teoksen esittäminen Kuhmossa on aina tapaus. Kansalliseepos Kalevalan synnyssä Kuhmolla on omat juurensa, joten ei ihme, että kaupungissa toimii Juminkeko-säätiön ylläpitämä kansallinen ja kansainvälistä kulttuurivaihtoa harjoittava Kalevala-keskus. Juminkeko vaalii ja tekee tunnetuksi Kalevalaan liittyvää kulttuuriperinnettä. Kalevalan ja Juminkeon työn kautta Kuhmo on myös valittu UNESCO:n Luovien kaupungin verkostossa kirjallisuuskaupungiksi.
Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen vanhin ja kävijämäärältään suurin kamarimusiikin tapahtuma. Festivaalia on järjestetty tähän mennessä yhtäjaksoisesti koronakesää 2020 lukuun ottamatta 55 vuoden ajan. Finland Festivals -ketju on julkistanut tapahtuman Vuoden 2026 festivaaliksi.
Yli 55 vuodessa Kuhmon Kamarimusiikki on kasvanut yhdeksi maailman merkittävimmästä kamarimusiikin juhlista. Jo vuonna 1989 amerikkalainen Connoisseur-lehti kirjoitti, että Kuhmossa on ”ehkä maailman paras juhla”. Viimeisin tunnustus on vuodelta 2018, jolloin festivaali sai Italiassa Cremona Musica Awardin. Palkinnonjakajat sanoivat, että ”Kuhmon Kamarimusiikki on festivaalikentän Stradivari”. Vuosittain festivaalilla kirjataan yli 20.000 konserttikäyntiä.
Kalevalaan ja kansanperinteeseen liittyviä teoksia festivaalilla on kantaesitetty useita. Olli Mustosen vienankarjalaiseen satuun perustuva musiikkisatu Kolme puuta, kolme poikaa sai kantaesityksen festivaalilla heinäkuussa 2009: Mustonen soitti pianoa ja sadun kertoi näyttelijä Lasse Pöysti. Sama teos esitettiin Kuhmossa kesällä 2023 – silloin pianossa oli edelleen Olli Mustonen, kertojana tällä kertaa oli Ollin sisar Elina Mustonen.
Kalevalaseuran kanssa festivaalilla on ollut myös kaksi upeaa yhteistyötä Taiteilijoiden Kalevala -konseptiin liittyen. Kalevalaseura ja italialainen Associazione Musicale Sergio Gaggia tilasivat sävellysteokset italialaisilta säveltäjiltä Silvia Colasantilta ja Davide Pitisiltä. Colasantin ”Tuli tuhmaksi rupesi” -pianokvintetto valmistui vuonna 2012 ja se sai kantaesityksen festivaalin Helsingin konsertissa 17.12.2012 ja seuraavana kesänä 2013 Kuhmon Kamarimusiikissa. Davide Pitisin teos ”… vilu mulle virttä virkkoi” kantaesitettiin keväällä 2014 Italiassa ja saman vuoden heinäkuussa se sai Suomen ensiesityksen Kuhmon Kamarimusiikissa.
Hauskat linkit tuonne vuosien taakse ovat, että Colasantin Suomen teoksessa mukana oli uuden teoksen kantaesityksen esittäjäksikin kiinnitetty jousikvartetti Meta4, ja Pitisin teoksen kokoonpanoon kuului huilistina uuden teoksen säveltäjä Heta Aho. Tarkoitus on, että aiemmat Kalevala-aiheiset teokset yhdistetään uuden teoksen kanssa kesän 2027 festivaalilla.
Kalevalaseura-säätiön rahoitushaut
Kalevalaseura-säätiön rahoitushaut ovat avoinna kaksi kertaa vuodessa, maaliskuussa ja lokakuussa. Lue lisää projekti- ja vuosiapurahoista.
