Kekripalkinnot jaettiin

Palkittujen joukossa stadilaisten laulujen laulaja ja runolauluperinteen tutkija

Kalevalaseuran kekriseminaarissa jaettiin 1.11.2022 viisi kekripalkintoa.

Nuoren taiteilijan palkinnon sai tänä vuonna helsinkiläinen musiikin maisteri Anna E. Karvonen (s. 1980). Hän on helsinkiläinen muusikko, laulaja, viulisti ja laulupedagogi, joka on tullut parhaiten tunnetuksi stadin slangilla esitetyn, historiallisen kansanlaulun tuntijana ja tulkitsijana.

Ansioituneen tutkijan palkinto annettiin tamperelaiselle FT, dosentti Kati Kalliolle (s. 1977), joka on itämerensuomalaisiin suullisiin lauluperinteisiin, erityisesti kalevalamittaiseen runolauluperinteeseen erikoistunut folkloristi. Kallio toimii myös eettisesti valveutuneena tieteen popularisoijana ja keskustelijana verkkoympäristöissä; hän on aktiivinen sillanrakentaja muun muassa runolauluun ja karjalaisen kulttuuriperinnön omistajuuteen liittyvissä ajankohtaisissa keskusteluissa.

Perinteentaitajan palkinnon saajat valitaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston aktiivisten vastaajien joukosta. Tänä vuonna palkittuja on kolme.

Laukaalaisen FT, kapteeni evp Keijo Koiviston (s. 1945) johtoajatuksena perinteen tallentamisessa on ollut taltioida ali-, toimi- ja opistoupseerien ammattikunnan moninainen työkulttuuri ja varuskuntiin liittyvä muistitieto tuleville sukupolville.

Lahtelaisen Anneli Seppälän (s. 1945) ja arkiston yhteistyö on ollut tiivistä ja hedelmällistä vuodesta 2004 alkaen. Seppälän ammatit, matkaopas ja tiedottaja, kuvaavat sitä, mitä hän on myös paikalliskulttuurin havainnoijana ja tuntemusten välittäjänä. Savossa maatilalla syntyneen, maailmaa nähneen Seppälän kirjoittama aineisto on ytimekästä ja antoisaa eikä lukija pitkästy vaan jää odottamaan lisää.

Jyväskyläläinen kasvatustieteiden ylioppilas Mia Turpeinen (s. 1989) kuuluu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston nuorimpiin ja samalla tuotteliaimpiin vastaajaverkon jäseniin. Hän on kartuttanut kokoelmia monipuolisesti kertomalla esimerkiksi metsä- ja mediasuhteista, kestävästä kehityksestä sekä suomalaisesta maisemasta. Turpeisen ansiosta arkistolla onkin nyt kokoelmissaan laaja-alaisempaa dokumentaatiota nuoren aikuisen elämästä 2000-luvun Suomessa.