Kekrinpäivän palkitut 2024

Ansioitunut tutkija

Venla Sykäri

Dosentti Venla Sykäri väitteli Helsingin yliopistossa folkloristiikan alan väitöskirjalla Words as Events. Cretan Mantinádes in Performance and Composition 2011. Suullisen runouden poetiikan, komposition ja esityksen dynamiikkaa avaava uraauurtava tutkimus perustui pitkään kenttätyöhön Kreetalla ja se loi pohjan Sykärin johdonmukaiselle suuntautumiselle suullisen runouden komposition ja estetiikan kysymyksiin.

Post doc -urallaan Sykäri on syventänyt teoreettisia pohdintojaan muun muassa rekisteriteorian suuntaan ja laajentanut tutkimustensa empiiristä kenttää. Suomen Akatemian tutkijatohtorina 2013–2016 Sykäri rakensi laajaa vertailevaa näkemystä ja tutkijaverkostoa Euroopan riimillisen suullisen runouden parissa (Rhymed registers, oral composition and the aesthetics of improvisation. End rhyme and stanzaic form in the Finnish and European oral poetry). Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessaan Temporaalinen kompositio ja suullisen runouden lajit (2020–2024) Sykäri jatkoi useamman suullisen runoperinteen analyysiä: kohteina olivat itämerensuomalainen runolaulu, bretagnelainen balladiperinne, Välimeren alueen kilpalauluperinteet sekä improvisoitu freestyle rap. Komposition lisäksi analyysi kohdistui runoperinteen elämään yksilöllisen luovuuden ja yhteisöllisyyden risteymässä. Luovuus ja taituruus ovat pohjimmiltaan yksilön kompetensseja, mutta myös yhteisöllisiä resursseja.

Sykärin tapaustutkimukset ovat säännönmukaisesti asettaneet tutkimuskohteensa historiallisiin konteksteihinsa ja genrejärjestelmän kokonaisuuteen. Usein historiallinen konteksti on myös sangen pitkäkestoinen, kun analyysi lähtee seuraamaan tietyn genren historiallista kehitystä, katkoksia ja renessansseja. Sykäri onkin kotonaan niin arkistoissa kuin etnografisilla kentillä, joilla hän on kreetalaisen mantinádes-runouden lisäksi dokumentoinut laajasti suomalaista freestyle rap -kenttää.

Runolauluperinteen tutkimusta Sykäri on jatkanut myös Kordelinin Säätiön, Suomen Kulttuurirahaston, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kalevalaseuran Avoin Kalevala -hankkeessa (2019–2024). Kalevalan digitaalisen kriittisen edition työstämisessä Sykäri on kohdistanut huomionsa erityisesti Elias Lönnrotin tapaan käyttää runolaulun eri genrejä omassa kompositiossaan. Kalevalaseuran rahoittamassa käynnistyvässä hankkeessaan Rekilaulun sanallinen ilmaisu ja estetiikka Sykäri analysoi suomalaisen riimillisen rekilaulun massiivista korpusta. Tutkimuksen teoreettisena kärkenä on kiteytyneen runokielen ja improvisatorisen komposition jännite.

Sykärin tutkimukset ovat syventäneet ja terävöittäneet suomalaisen folkloristiikan teoreettisia keskusteluja suullisen runouden esityksellisyydestä, kompositiosta, estetiikasta ja yhteisöllisistä merkityksistä. Samalla hän on sijoittanut suomalais-karjalaisen esimodernin ja jälkimodernin suullisen runouden Euroopan lauluperinteiden kartalle ja osoittanut kulttuurisesti ainutkertaisen estetiikan ja kulttuurirajat ylittävän verbaalisen luovuuden yhteyden.

Ansioitunut taiteilija

Ariadna Donner

Ariadna Donner on kutonut lähes neljänkymmenen vuoden ajan kookkaita, omaleimaisia kuvakudoksia. Hän on esitellyt taidettaan laajasti näyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomailla sekä toiminut alan järjestöissä. Hän on opettanut kankaanpainantaa eri puolilla Suomea ja kuvakudoksen kutomisen tekniikkaa myös rajantakaisessa Vienan Karjalassa, Paanajärvellä, josta taito oli jo päässyt unohtumaan. Kudontatarpeita Donner sai lahjoituksena kuhmolaisilta naisilta ja kuhmolainen tekstiilityöopettaja Mervi von Matt tuli työpariksi matkoille.

Ariadna Donner valmistaa teoksensa pystykangaspuilla. Työn kutominen aloitetaan alareunasta ja työskentely tapahtuu nurjalta puolelta. Langat pujotellaan loimien väliin käsin ja lyöntiapuna on puukampa. Kutoja käyttää lankaa kuin maalari väripalettiaan. Tekniikka vaatii tekijältä perinpohjaista ymmärrystä kokonaisuuden rakentumisesta ja suurta sinnikkyyttä. Yhden teoksen valmistuminen voi kestää kuudesta yhdeksään kuukautta ja siihen saattaa kulua yli 7 kiloa erilaisia lankoja. Kudonnan aikana työhön tarttuu tunnelmia ja viittauksia eri teemoihin ja tapahtumiin. Mutkikas ja monivärinen kudelma muodostaa Donnerin töille luonteenomaisen orgaanisen kokonaisuuden.

Donnerin teokset ovat samanaikaisesti abstrakteja ja konkreettisia. Teosten nimet voivat viitata johonkin tapahtumaan tai tunnelmaan, kuten Jäätiköt sulavat luultua nopeammin (2023), Susi juoksi tien yli (2009), Kaiku (2007), Kajo (2006). Teosten ilmaisukieli rikkoo konkretian ja loihtii tilalle värikylläisen, toisiinsa lomittuvien kudelmien verkoston. Lankojen muodostamassa tiheässä verkostossa on samanaikaisesti jotain ikiaikaista ja tuttua sekä äärimmäisen omaleimaista ja vaikeasti sanallistettavaa. Muistiin kudottu (1997) -kuvakudoksessa katsoja on tunnistavinaan kirjaimia, jotka pyrkivät ulos viivoiltaan ja värialueiltaan. Jäljelle jää salaperäinen, tuttu ja vieras kirjaimisto. Ehkä juuri tässä on eräs Ariadna Donnerin kuvakudosten erityispiirre. Ne kuiskivat tutun ja vieraan, menneen ja nykyisyyden rajalla. Ne viittaavat uniikin taidetekstiilin kudontahetkisiin tunnelmiin ja tapahtumiin, hengittävät menneestä, mutta kurottavat samalla modernilla ilmiasullaan tuntemattomaan tulevaisuuteen. Donner luonnehtii työskentelyään kuvalliseksi päiväkirjan kirjoittamiseksi, jossa hän keskustelee ikään kuin toisen ihmisen kanssa, vaikka se toinen onkin hän itse (https://craftstories.fi/project/aridna-donner).

Ariadna Donner on saanut lukuisia palkintoja elämäntyöstään. Hänet on valittu muun muassa Vuoden Taidekäsityöläiseksi (2002, Ornamo), Vuoden 2017 kansainväliseksi tekstiilitaiteilijaksi (Fiberart International, Pittsburg 2007), Vuoden 2012 taiteilijaksi ja yleisön valinnaksi Art Forum Helsingissä. Lisäksi Donner on saanut Unkarin kulttuuriperintöministeriön pääpalkinnon Tapestry 2. Metamorphoses -näyttelystä Budapestin taidemuseossa, sekä nyt viimeisimpänä Vuoden tekstiilitaitelija -palkinnon (TEXO 2024). Donnerin teoksia on lunastettu runsaasti julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin. 

Perinteentaitajat ja -tallentajat

Rauno Kervinen, Helsinki

Rauno Kervinen on kartuttanut SKS:n arkiston kokoelmia vuodesta 2001, Kirjasto elämässäni -keruusta lähtien. Uusimmat kirjoitukset ovat käsitelleet sienestystä ja pakettimatkoja. Vuonna 1937 Puumalassa syntynyt Kervinen on tuonut esiin monipuolisesti sekä lapsuusmaisemiaan että myöhempiä kokemuksiaan, eri keruuaiheisiin sopivasti yhdistettynä.

Tai kuten Rauno Kervinen itse kiteyttää: ”Linkitän omat ja perheeni muistot yleisempiin kunkin aikakauden ilmiöihin, sotavuosia seuranneeseen pula-aikaan, 70-luvun vapautumiseen ja uuden vuosituhannen myötä lisääntyneeseen urbanisoitumiseen digi- ja vegeilmiöineen.”

Kalevi Puronheimo, Varpaisjärvi

Kalevi Puronheimo (s. 1927) on Lapinlahden Varpaisjärveltä kotoisin oleva pitkän linjan perinne- ja muistitietoaineistojen tuottaja. Puronheimo on aktiivisesti ottanut osaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruisiin jo 25 vuoden ajan. Vielä lähes satavuotiaana hän kirjoittaa useisiin keruisiin, joista viimeisimpänä sienestys- ja laihdutusmuistoihin liittyviin keruut vuonna 2024.

Kalevi Puronheimon kerrontaa leimaa kiinnostus ylisukupolvisen kulttuurin ilmiöihin. Hän on esimerkki aktiivisesta perinteenkantajasta, jolle omasta elämästä kertominen laajenee osaksi laajempaa, jaettua kansallista kulttuuriperintöä. Puronheimon omin sanoin: ”Jokainen kokee ja muistaa asioita omalla tavallaan – siksikin on tärkeää, että minunkin versioni tallentuu.”

Soile Sillanmäki, Vantaa

Soile Sillanmäki (s. 1961) on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Vastaajaverkoston jäsen vuodesta 1997. Sillanmäen tekstit sijoittuvat usein hänen kotikaupunkiinsa Vantaalle, niin luontoon kuin leikkikentille. Kynällä kirjoitetuissa keruuvastauksissaan hän tarkastelee muuttuvaa maailmaa ja ajankohtaisia ilmiöitä tarkkanäköisesti, kriittisyyttä unohtamatta. Kuvaukset Sillanmäen lasten ja lastenlapsien kokemuksista rikastavat tekstien näkökulmaa ja rakentavat lukijalle sukupolvien välisen sillan. Ensimmäisessä keruuvastauksessaan vuonna 1993, Sillanmäki kuvaa suhdettaan kirjoittamiseen: ”Rakastan kirjoittamista”. Se on helppo uskoa myös näin 30 vuotta myöhemmin, sillä Soile Sillanmäki on kartuttanut SKS:n arkiston kokoelmia kymmenillä keruuvastauksilla aina viimeisimpiin keruisiin asti.