Kekrinpäivän palkitut 2025

Ansioituneen tutkijan palkinto

Susanne Österlund-Pötzsch

Folkloristiikan dosentti Susanne Österlund-Pötzsch on Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistotutkija. Österlund-Pötzschin tutkimusta luonnehtii monialaisuus. Hän on paneutunut niin tutkimushistoriaan ja arkistoaineistojen problematiikkaan kuin laajempien kulttuurintutkimuksellisten aiheiden kirjoon. Hän on tutkinut muun muassa Grimmien vaikutusta folkloreen, ruotsalaista folkloristia Carl von Sydowia, suomenruotsalaisen kansanperinteen tutkimuksen asemaa suhteessa suomalaiseen ja ruotsalaiseen tutkimukseen, arkistoaineiston metodologisia ja teoreettisia kysymyksiä sekä kävelyetnografiaa.

Österlund-Pötzsch on kotoisin Ahvenanmaalta ja edustaa Suomessa kielellistä ja alueellista vähemmistöä. Tätä näkökulmaa hän on hyödyntänyt niin Pohjoismaita koskevissa folkloristisissa julkaisuissaan kuin pohtiessaan arkistoaineiston vähemmistökysymyksiä. Hän on myös jatkuvasti pitänyt yllä suomalaisen folkloristiikan keskeistä asemaa kansainvälisessä folkloristiikan tutkimuksessa. Susanne Österlund-Pötzsch on kansainvälisesti laajasti verkostoinut tutkija. Hän on mitä edustavin folkloristi, arkistoasiantuntija, ahvenanmaalainen ja Suomen ruotsinkielinen henkilö kansainvälisissä yhteyksissä.

Ansioituneen taiteilijan palkinto

Emma Peura

Emma Peura on suomalainen kuvataiteilija, joka tekee grafiikkaa sekä piirros- ja paperitaidetta. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2020. Toiminnassaan sekä taiteilijana että kurssittajana Peura on luontoa hyödyntävä artesaani. Luonto on hänen taiteilijuudessaan kuitenkin myös muuta kuin materiaalia. Grafiikoissaan Peura soveltaa muun muassa itse kehittämiään metsä-suosyövytystekniikoita, joissa grafiikan kuparilaattoja ei syövytetä ihmiskäsin ja instrumentein, vaan haudataan happamaan maaperään syöpymään. Prosessi voi kestää vuosia. Luonto ottaa osan taiteen tekemisen toimijuudesta.

Luonnon toimijuuden tunnustelu ja materiaalinen kanssakäyminen on vain yksi ajankohtainen teema Peuran työskentelyssä. Sisällöllisesti Peura työstää muistin, muistojen ja identiteetin – jonnekin kuulumisen – teemoja. Taide on tapa olla suhteessa suvun menetettyyn kotiseutuun Saamenmaalla Lokan tekojärven alueella ja pohjoiseen diasporiseen identiteettiin:

”Teen taidetta yhdessä metsän kanssa. Tutkin paikan toimijuutta sekä omavaraisuuden mahdollisuuksia nykytaiteen tekemisessä. Tallennan sukuhistoriaani, minulle merkityksellisiä paikkoja sekä niihin liittyviä muistoja teosteni muistiin materian kautta.”

Turvautuminen luonnon aineellisuuteen resonoi kiinnostavasti myös kansanuskon ja mytologian kanssa, jonka puitteissa luonnon elementtien materiaaliset voimat ja väet toimivat yhdessä ihmisen kanssa. Myös materiaalisuus näyttäytyy uudessa valossa, ei vain muokattavana aineena vaan aktiivisena voimana. Nimeämällä teoksiaan Peura rakentaa myös eksplisiittisiä yhteyksiä myyttiperinteisiin.

Näyttelytoimintaa Suomessa ja ulkomailla Peura on harjoittanut vuodesta 2011. Hänen töitään on ollut esillä mm. Nykytaiteen museo Kiasmassa, Mäntän kuvataideviikoilla sekä Lappeenrannan, Jyväskylän ja Kouvolan taidemuseoissa. Hänen teoksiaan on mm. Kiasman ja Valtion taideteostoimikunnan kokoelmissa. 

Perinteentaitajan palkinnot

Eeva Honkanen

Eeva Honkanen osallistui Suomalaisen päivä -kirjoitustapahtumaan 2.2.1999 – ja samoin 20 vuotta myöhemmin 2.2.2019. Viime vuosien aikana hän on lähettänyt keruuvastauksia mm. koronakokemuksista, pakettimatkoista ja syntymäpäivien vietosta. Hänen laajasta kokoelmastaan löytyy myös kuvitettuja mökkipäiväkirjoja kymmeniltä vuosilta sekä monipuolinen kooste kirjoitelmia oman elämän varrelta.

Juhlintaa vieroksuva apulaismeteorologi Eeva Honkanen toteaa: ”Kun vuosia on kertynyt yli kahdeksankymmentä, voin juhlia joka päivä sitä, että olen vielä elossa ja saan olla täällä; elämä on lahja.”

Helli Karimus

Helli Karimus on lähettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon vuodesta 2016 lähtien laajan kokoelman muistitietoa, runoja, proosaa sekä runsaasti lapsille suunnattuja satuja ja tarinoita. Karimuksen muistitietoaineisto on usein omaelämäkerrallista. Hän kertoo omasta ja sukunsa elämästä, joka sivuaa esimerkiksi lastenkotielämää ja Suomen romanien kansalaisoikeusliikkeen toimintaa 1960–1970-luvuilla Suomessa ja Ruotsissa. Karimuksen kirjoittamissa lastentarinoissa romanilapset saattavat kokevat eriarvoisuutta, mutta sitäkin enemmän he saavat kokea ihmisten hyvyyttä. Suomen kielellä kirjoittavan Helli Karimuksen tuotannosta julkaistiin kuluvana vuonna kaksikielinen – suomeksi ja romaniksi – lastenkirja Kiiltonahkakengät – Glimmibosko mortšune tiehhi. Karimus on julkaissut tekstejään runsaasti myös omakustanteina.

Hellin Torkki

90-vuotispäiviään Aleksis Kiven päivänä viettänyt Hellin Torkki on vastannut arkiston keruisiin jo neljän vuosikymmenen ajan. 

Vuonna 1991 Torkki muisteli Satasärmäinen nainen -keruuvastauksessaan lähtökohtiaan ja sodan varjostamaa lapsuuttaan suurperheen lapsena lämmöllä ja kiitollisuudella:

”Elämästäni olisi lähtöasemat huomioon ottaen voinut tulla iloton ja ankea, eväät elämään olisivat voineet olla niukat ja nälkään, sairauteen ja kuolemaan johtavat. Toisin kävi.”

Kirjoituksen otsikko 55 vuotta – värikästä ja täyttä elämää voisi kuvata myös kaikkia Torkin sittemmin lähettämiä kirjoituksia yhdessä: tekstit kattavat teemat rahan käytöstä räsymattoihin ja autoilusta ystävyyteen. Ne avaavat myös oven suomalaisen naisen elämään lääkärinä ja kahdeksan lapsen äitinä.