Kekrinpäivän palkitut 2018

Vuodesta 2017 palkintoon kuuluu myös teos taiteilija Leena Lehdon sarjasta Tulesta tulleet (2017).

---

 

Arvokkaasta ja pitkäjänteisestä työstä tieteen tai taiteen parissa

Helena Halmari, Texas, USA

Professori Helena Halmari on toiminut vuodesta 2007 Sam Houston State Universityssä englannin kielen professorina. Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi USC:ssa Kaliforniassa vuonna 1994.

Lempäälässä syntynyt Halmari on Amerikan vuosien aikana tehnyt näkyväksi suomalaista kulttuuria ja tutkimusta englanninkieliselle lukijakunnalle. Hän on kääntänyt kaunokirjallisia teoksia ja tekstejä suomesta englanniksi ja etsinyt niille myös kustantajan.

Vuodesta 2011 lähtien Halmari on toiminut Journal of Finnish Studies-lehden päätoimittajana. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on näyteikkuna suomalaisesta ja suomalaisia koskevasta tutkimuksesta maailmalla. Sitä tilataan maailman johtavien yliopistojen kirjastoihin ja käytetään opetusmateriaalina eri maissa Finnish Studies -ohjelmissa. Ilman Halmaria Finnish Studies opettajilla ei olisi oppimateriaalia, jossa on tuoreinta tutkimustietoa perinteentutkimuksen, historian, kirjallisuudentutkimuksen, kielentutkimuksen sekä yhteiskuntatieteen aloilta. Vuodesta 2015 lähtien Halmari on ollut myös Virittäjän toimituskunnan jäsen.

Suurin osa Halmarin tieteellisestä tuotannosta liittyy kielelliseen koodinvaihtoon. Vuonna 1997 ilmestynyt Government and codeswitching: Explaining American Finnish  -kirjasta on tullut laajalti siteerattu teos koodinvaihdon alalla. Halmarin uusin aluevaltaus on Sibeliuksen kaksikielisyyden tutkimus. Hän on kerännyt aineistoa Kansallisarkistossa ja kirjoittaa parhaillaan ensimmäistä julkaisuaan aiheesta. Sibeliusten kaksikielisyyden tutkiminen on luonnollinen jatko englanti–suomi -koodinvaihdon tutkimukselle. Halmarin mukaan Jean ja Aino Sibelius näyttävät noudattavan pitkälle samoja periaatteita kaksikielisessä kirjeenvaihdossaan kuin amerikansuomalaisetkaksikieliset.

Outi Lauhakangas, Helsinki

Outi Lauhakangas on sananlaskututkija ja tietokirjailija. Hän valmistui valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2004 väitöskirjallaan Puheesta ihminen tunnetaan: Sananlaskujen funktiot sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lauhakangas toimi suomalaisen kulttuurilehden Hiidenkiven päätoimittajana vuosina 2010–2012.

Outi Lauhakangas on ylläpitänyt kansainvälistä Matti Kuusi -sananlasku- ja typologiatietokantaa vuodesta 2001 alkaen. Vuodesta 2007 eteenpäin hän on toiminut suunnittelu-, organisointi- ja asiantuntijatehtävissä kansainvälisessä sananlaskukollokviossa ja ollut sen kantavia voimia toiminnan alusta asti.

Lauhakankaalta on ilmestynyt suomenkielisiä tietokirjoja, ja hän on toimittanut sananlaskukokoelmia myös yhdessä isänsä akateemikko Matti Kuusen kanssa. Hän toimitti valmiiksi Matti Kuusen kehittelemän kansainvälisen sananlaskutyyppien luettelon (FFC 275, 2001). Lisäksi hän on toimittanut suomeksi yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja filosofin Henry David Thoreaun esseen käännökseen ja kommentteihin perustuvan pamfletin ‟Kansalaistottelemattomuudesta” (1986).

Lauhakangas on myös Koiton laulun pitkäaikainen jäsen ja toiminut aktiivisesti Suomalaisessa Konkordia-liitossa.

Timo Leisiö, Joensuu

Etnomusikologian professori emeritus Timo Leisiö on uransa aikana kartuttanut tietoa Suomen ja koko maailman musiikkiperinnöstä.

Soitintutkijana aloittaneen Timo Leisiön väitöskirja Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet (1983) on perusteellinen analyysi aiheestaan: väitöskirjan vaikuttavuutta kuvaa se, että sen perustalta on rakennettu soittimia ja perustettu kokonaisia orkestereita, kuten World Mänkeri Orchestra. Leisiölle eivät ole vieraita myöskään antiikin ajan kielisoittimet (Lyyra ja Pythagoras1997) tai Suomenlahden rantamien säkkipillit (“Pisti pillit säkkihinsä”1988). Hänen kiinnostuksensa kohteina ovat olleet Keski-Skandinavian perinteet kalevalamittaisesta laulusta ruokaperinteeseen, Pohjanmaan kansanmusiikki sekä Euraasian lauluperinteen haasteet. Viime ajat Leisiö on keskittynyt luomaan uutta neurofysiologiaa hyödyntävää teoriaa laulusta, musikaalisuudesta ja aivojen kuulokeskuksesta. Hyvänä kirjoittajana hän on saanut Koneen säätiön Vuoden kynä -palkinnon.

Rauno Nieminen, Ikaalinen

Musiikin tohtori Rauno Nieminen on suomalaisen soitinrakennuksen ja soittimiin liittyvän tutkimuksen tunnetuin taitaja ja mm. Suomen soitinrakentajien killan kunniapuheenjohtaja. Soitinrakennuksen ja musiikin ammattilaisena hän on toiminut jo yli 40 vuotta opettaen ja opetuksen perusteita luoden mm. Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, Sibelius-Akatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa sekä lukuisilla lyhytkursseilla. Soitinrakennuksen puolelta Niemisen erikoisuutena voidaan pitää sarvien rakentamista, joita hän on rakentanut urallaan lähes sata. Niemisen väitöskirja Soitinten tutkiminen rakentamalla – esimerkkinä jouhikko ilmestyi vuonna 2008.

Tutkijana ja tietokirjailijana Nieminen on julkaissut lukuisia kansansoittimiin ja soitinrakennukseen liittyviä alan perusteoksia. Hänen lähes vuosikymmenen loppuunmyytynä olleeseen jouhikkoa käsittelevään kirjaansa on koottu kaikki tiedossa olevat jouhikkonuotinnokset Virosta, Savosta ja Karjalasta. Intohimoisen tutkijaroolinsa ohella Nieminen on myös osaava ja käytännönläheinen muusikko, jolle on tärkeää sisällyttää teoksiinsa soitinten rakennusohjeiden ohella niiden soitto-, käyttö- ja huolto-ohjeita. Näin Niemisen teokset ovat merkittävällä tavalla säilyttämässä ja ylläpitämässä kansansoittimiin liittyvän elävän kulttuuriperinnön jatkuvuutta. Ura muusikkona on vienyt Niemisen yli kahteenkymmeneen maahan ja hänet tunnetaan useista muinaisia soitteita ja lauleita esittävistä ammattilaiskokoonpanoista.

Nuoren taiteilijan palkinto

Emma Ainala, Savonlinna

Emma Ainala (s. Savolinnassa 1981) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi vuonna 2013 Kuvataideakatemiasta. Yksityisnäyttely Helsinki Contemporary -galleriassa vuonna 2016 nosti hänet yleisön tietoisuuteen ja herätti laajaa kiinnostusta taidepiireissä. Ensimmäinen museonäyttely nähtiin Mikkelin taidemuseossa vuonna 2017. Parhaillaan hänen töitään on esillä Keravan tademuseo Sinkan näyttelyssä Liisa Ihmemassa. Ainalan uusi yksityisnäyttely Soft Hardcore avautuu 2.11. Helsinki Contemporary-galleriassa.

Taidemaalari Emma Ainalan omaleimaisissa maalauksissa on viitteitä mytologiasta, populaari- ja pelikulttuurista sekä taiteen historiasta. Keskeinen teema hänen pastellivärisissä ja runsaissa teoksissaan on naisen aseman ja identiteetin tarkastelu. Unenomaisten maalausten kerroksellisuus ja melankolisuus luovat kiinnostavan, joskin ristiriitaisen tunnelman: ne ovat kuin välähdyksiä jostakin toisesta maailmasta, jonne katsoja satunnaisesti kurkistaa.

Perinteentaitajat ja -tallentajat

Irmeli Eklund, Helsinki

Irmeli Eklund osallistui 1992 Suomalainen sauna terveyden lähteenä -perinteenkeruukilpailuun nokisella savusaunakuvauksella, joka sijoittui aviomiehen armeija-aikaan 1952. Kuluvana vuonna hän kirjoitti Minun maisemani -keruuseen muun muassa lapsuuden pihamaasta ja punaisesta mökistä, jonne evakot paikasta toiseen kaksi vuotta taivallettuaan lopulta asettuivat. Näiden kahden keruuvastauksen väliin mahtuu yli 50 kirjoitusta mitä moninaisimmista kysytyistä aiheista. Kirjoittaminen – SKS:n arkistoon ja muuallekin – on Eklundin mukaan ennen kaikkea nautinto mutta myös eräänlainen pakko, tapa saada asia pois mielestä. Hänestä on tärkeää saada ruohonjuuritason kansalaisen ajatukset esiin totuudenmukaisesti ja yhteiskuntakriittisestikin.

Toini Marjamaa, Keminmaa

Toini Marjamaata voi nimittää Tornionjokilaakson perinneasiantuntijaksi. Hän osallistui Kalevalan juhlavuoden 1985 Perinne elämässäni -kilpakirjoitukseen kertomalla kodistaan ja suvustaan. Tämän jälkeen on lähettänyt SKS:ään yli 60 kirjoitusta neljällä eri vuosikymmenellä, ja sivumäärä on kohonnut useisiin satoihin. Keruuvastausten lisäksi on saatu muuta kansantietoutta spontaanikeräelminä. Myös edesmennyt aviomies Pentti Marjamaa ehti olla arkiston yhteistyökumppani. Kuluvana vuonna Toini Marjamaa on kartuttanut kokoelmia ja avustanut tutkijoita Maisema-, kopiokone- ja kaivoskokemuksillaan. Yhtenä kimmokkeena oli aikoinaan Matti Kuusen radiossa esittämä kehotus kerätä muistitietoa SKS:n arkistoon. Motiivina on edelleen halu muistella ja tallentaa, omalla tyylillä.

Unto Martikainen, Joensuu

Pohjois-Karjalassa Polvijärvellä vuonna 1950 syntynyt Unto Martikainen aloitti kirjoittamisen jo lyseolaisena ja jatkoi sitä 1980-luvulla Karjala-lehden avustajana. Karjalan historia, karjalaisten elämäntapa ja kulttuuri on kiinnostanut Martikaista vuosikymmenien ajan. Hän on julkaissut peräti 25 teosta vuodesta 1993 alkaen. Teoksissaan hän on tuonut esille tavallisen kansanihmisen elämää ja kansanperinnettä sekä kansanuskon ja kristinuskon vaikutusta Raja- ja Pohjois-Karjalan kulttuuriin.

Viimeisimpiä teoksia:

Karjalan kujasilla. Laulumaiden kansaa ja kohtaloita, 2006.
Vanhan Karjalan tarinoita, 2008.
Vienan ja Aunuksen kohtalontiet, 2008.
Särkyneiden toiveiden maa, 2009.
Uskon sankareiden tie, 2011.
Runokylien kutsu, 2012.
Vanhauskoisten nöyrä tie, 2017.

Lisäksi Martikainen on kirjoittanut useita näytelmiä ja artikkeleita mm. Karjala-lehteen,Karjalaiseen, Karjalan Heimoon ja Aamun Koittoon.

Matti Parikka, Ylivieska

Matti Parikka lähetti elämäntarinansa Eläköön mies -elämäkertakilpailuun 1993. Tämän jälkeen on sujuvia ja tarkkavaistoisia keruuvastauksia syntynyt neljännesvuosisadan aikana jo kolmisenkymmentä, ja yhteistyö jatkuu. Muistelukset ulottuvat Hämeen läänin Kosken Putulan kansakoulusta aina työsuojelukysymyksiin Metsähallituksessa. Parikalle on tärkeää saada muotoiltua oma ajatus lyhyesti ja lisätä ymmärrystä omasta perspektiivistä käsin. Parikalle oli elämys löytää osa hänen kirjoittamastaan perinnevastauksesta julkaistusta historiankirjasta. SKS:n vuonna 2016 järjestämä keruu ”Perheissä jatkunut sota” on hyvä esimerkki hankkeesta, jolla oli Parikalle ja monelle muullekin kirjoittajalle myös terapeuttinen merkitys.

Pauliina Syrjälä, Helsinki

Kansanmuusikko ja pedagogi Pauliina Syrjälä on suomalaisen kanteleen monipuolinen ja virtuoosimainen taitaja. Tutkivana muusikkona hän on onnistunut mm. elvyttämään Jooseppi Pohjolan kanteleen soittotyylin, jossa instrumenttia soitetaan puutikun avulla. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla lehtorina työskentelevän Syrjälän taiteellinen tohtorintutkinto käsittelee Pohjolan omintakeista soittotyyliä, jota Syrjälä varioi taiteellisista lähtökohdistaan käsin. Vuonna 2016 Syrjälä palkittiin Vuoden kantelelevystä, jonka teeman hän rakensi kannelta soittaneen isoisänsä kotiseudun, Laatokan Lunkula-saaren, ympärille. Soittajana Pauliina Syrjälä on voimakkaan meditatiivisia ja liikuttavia äänimaailmoja tuottava artisti, jolla on samanaikaisesti kyky heittäytyä ”räyhäämään” kanteleensa kanssa tuottaen alkuvoimaista ja kuitenkin helposti tunnistettavaa käsialaa. Kekseliään ja kokeilevan taiteilijan soitossa on alati läsnä musiikillinen tyylitaju, jonka ansiosta suomalaisen kanteleensoiton perinne pysyy, elää ja kukoistaa hänen käsissään.

Ks. myös https://www.pauliinasyrjala.com/24

Veino Vakkari, Liikkala

Veino Vakkari (s. 1933) on tehnyt kunnioitettavan työn kotiseutunsa Sippolan murteen ja muun perinteen tallentajana. Hän on toiminut pitkään Sippolan kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana ja ollut käynnistämässä erilaisia kotiseutuhankkeita (mm. Vonteenin valssi ja Liikkalan kyläkirja) sekä kirjoittanut useita paikallisperinnettä koskevia artikkeleita.

Vakkari tuntee perusteellisesti Liikkalan seudun puheenparren ja muun kansanperinteen. Hänen tietonsa ovat olleet suureksi avuksi mm. Matti Punttilalle, joka on tehnyt murresanakirjan Sippolan vanhasta kansankielestä (Sippolan sanat.Vanhan Sippolan murteen sanakirja, 2016) sekä ensi vuonna ilmestyvän Sippolan perinnekirjan.