Kekrinpäivän palkitut 2022

Vuodesta 2017 palkintoon kuuluu myös teos taiteilija Leena Lehdon sarjasta Tulesta tulleet (2017).

---

 

Nuoren taiteilijan palkinto

Anna E. Karvonen, Helsinki

Musiikin maisteri Anna E. Karvonen (s. 1980) on helsinkiläinen muusikko: laulaja, viulisti ja laulupedagogi. Hän on työskennellyt eri musiikinlajien parissa, mutta tullut parhaiten tunnetuksi stadin slangilla esitetyn, historiallisen kansanlaulun tuntijana ja tulkitsijana.

Karvonen on nauhoittanut ja esittänyt yhtyeensä Stadin kadonneet (per. 2014) kanssa arkistoista vaivalla etsittyjä kaupungin kansanlauluja ja niiden vielä heikommin tallennettuja sävelmiä. Apurahoin tuetuissa hankkeissa Karvonen kumppaneineen on sovittanut ja osin myös säveltänyt melodioita muistiinpantuihin lauluihin niin tyylin mukaisesti kuin uusia tyylejä fuusioiden. Laulut ovatkin urbaaneja riimillisiä kansanlauluja, joissa kuuluu helsinkiläisyys.

Konsertti-, klubi- ja esitelmätilaisuuksissa Karvonen tarinallistaa esitykseen johtaneen tutkimusten ja laulun historian ja kertoo kokonaisuudesta yleisölle. Esimerkiksi Mutsi gamla-laulun tapauksessa laulun historia ja tämän historian löytyminen ovat kiehtovia matkoja vähän kartoitettuun kulttuurihistoriaan ja -perintöön.

Karvosen työ on taiteellisten ansioiden lisäksi merkittävää tutkivana kansanmuusikkoutena, johon Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosasto on kouluttanut jo useampia sukupolvia taiteellisesti kunnianhimoisia, ammattitaitoisia ja myös tutkimuksellisesti valistuneita nuoria tekijöitä. Uuden taiteellisen ilmaisun rakentaminen historiallisten estetiikkojen kunnioituksen ja uteliaan arkistotutkimuksen perustuksille pitää kulttuuriperintöä elossa, täyttää sen aukkopaikkoja ja vetää sen piiriin uusia, nuoria ihmisryhmiä.

 

Ansioituneen tutkijan palkinto

Kati Kallio, Tampere

FT, dosentti Kati Kallio, s. 1977, on itämerensuomalaisiin suullisiin lauluperinteisiin, erityisesti kalevalamittaiseen runolauluperinteeseen erikoistunut folkloristi, jonka tutkimusotetta luonnehtivat syvällinen teksti- ja äänitearkistotuntemus sekä kiinnostus ajalliseen ja alueelliseen variaatioon. Kallio toimii myös eettisesti valveutuneena tieteen popularisoijana ja keskustelijana verkkoympäristöissä; hän on aktiivinen sillanrakentaja muun muassa runolauluun ja karjalaisen kulttuuriperinnön omistajuuteen liittyvissä ajankohtaisissa keskusteluissa.

Kallio on työskennellyt Suomen Akatemian tutkijana sekä itse vetämissään että muiden johtamissa tutkimushankkeissa. Akatemiatutkijan kaudellaan (2021–2026) Kallio tarkastelee vertailevassa hankkeessaan (REFOP: Regional cultures of Finnic oral poetry: comparative perspective) virolaisia, karjalaisia, inkeriläisiä ja suomalaisia runomitallisesti verrannaisia runotraditioita. Uudenlaisia digitaalisen humanistisen tutkimuksen mahdollistamia metodologioita käyttämällä ja kehittämällä Kallio pyrkii rakentamaan yleiskuvaa näistä runokulttuureista, niiden sisäisestä intertekstuaalisuudesta, historiallisista jatkumoista ja myyttisistä sisällöistä. Omien tutkimushankkeensa lisäksi Kallio johtaa Eetu Mäkelän kanssa Suomen Akatemian rahoittamaa FILTER-konsortiota (”Formulaic intertextuality, thematic networks and poetic variation across regional cultures of Finnic oral poetry” 2020–2024). Hankkeessa luodaan laskennallisia menetelmiä virolaisen, inkeriläisen, karjalaisen ja suomalaisen kalevalamittaisen runouden massiivisten digitaalisten aineistojen käsittelemiseen.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa Kallio on työskennellyt useassa aineistonjulkaisuhankkeessa, viimeisimpänä Senni Timosen ja Lari Ahokkaan kanssa toteutettavassa 1600-luvun loitsutekstien kokoelmassa. Hän on kansallisesti ja kansainvälisesti verkostoitunut tutkija, jonka yhteistyö erityisesti Viron kirjallisuusmuseon kansanrunousarkiston kanssa on tiivistä.

Kallio on saanut Kalevalaseuran nuoren tieteentekijän palkinnon vuonna 2012.

 

Perinteentallentajan palkinto

Keijo Koivisto, Laukaa

FT, kapteeni evp Keijo Koivisto, s. 1945, on tehnyt yhteistyötä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kanssa vuodesta 1995, jolloin käynnistettiin ensimmäinen ammattisotilaiden perinteen keruukilpailu. Ali-, toimi- ja opistoupseerien perinneyhdistys ry:n (ATOP) puheenjohtajanakin toiminut Koivisto on alusta pitäen ollut alansa perinteenkeruun tärkeä toimija.

Arkiston kanssa jo vuosikymmeniä jatkunut yhteistyö on tuottanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin mittavan määrän aineistoa viiden yhdessä toteutetun muistitietokeruun osalta. Koiviston johtoajatuksena perinteen tallentamisessa on ollut taltioida ammattikunnan moninainen työkulttuuri ja varuskuntiin liittyvä muistitieto tuleville sukupolville.

 

Anneli Seppälä, Lahti

Anneli Seppälä, s. 1945, kirjoitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistolle ensimmäisen kerran Kotini -kirjoituskilpailun myötä vuonna 2004. Lahtelaisen Seppälän vahva kuvaus kodin – ja myös kotisaunan – merkityksistä oli yksi palkituista.  Sitä ovat seuranneet kirjoitukset moniin kyselyihin eri teemoista sekä liittyminen arkiston vastaajaverkostoon. Arkiston ja Seppälän yhteistyö on edelleen tiivistä ja hedelmällistä.

Seppälän ammatit, matkaopas ja tiedottaja, kuvaavat sitä, mitä hän on paikalliskulttuurin havainnoijana ja tuntemusten välittäjänä. Savossa maatilalla syntyneen, maailmaa nähneen Seppälän kirjoittama aineisto on ytimekästä ja antoisaa eikä lukija pitkästy vaan jää odottamaan lisää. Kuten Seppälä itse kertoo: ”Oppaanhan pitää tietää kaikki, eikös niin? No, ehkä leikkiä, mutta tottakin.”

 

Mia Turpeinen, Jyväskylä

Mia Turpeinen, s. 1989, kuuluu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston nuorimpiin ja samalla tuotteliaimpiin vastaajaverkon jäseniin. Jyväskylästä kotoisin oleva kasvatustieteiden ylioppilas Turpeinen lähetti ensimmäisen vastauksensa arkistolle jo 16-vuotiaana. Yhteistyö on jatkunut tuotteliaasti ja sittemmin hän on kartuttanut kokoelmia monipuolisesti kertomalla esimerkiksi metsä- ja mediasuhteista, kestävästä kehityksestä sekä suomalaisesta maisemasta.

Turpeinen on pohdinnassaan reflektoiva ja rehellinen. Lähestymistavaltaan hän on kekseliäs: omia mietteitä ja kokemuksia peilataan ajan ilmiöihin uutisleikkeillä ja meemeillä havainnollistaen. Turpeisen ansiosta arkistolla onkin nyt kokoelmissaan laaja-alaisempaa dokumentaatiota nuoren aikuisen elämästä 2000-luvun Suomessa.