Pilvi Takala

Takala vastaa nykytaiteelle osoitettuun haasteeseen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun omintakeisin, yhtä aikaa kriittisin ja myötäelävin keinoin. Takalan taide, ajankohtaisia ympäristöjä ja nykyihmisen elämää sääteleviä lainalaisuuksia tutkiessaan, kertoo lopulta ihmismielen ja kulttuurisen käyttäytymisen toistoista sekä ajatuksiamme ja toimintaamme vangitsevista, meitä paikallaan pitävistä kahleista. Takalan työn kiinnostavuus on myös tavassa, jolla hän ottaa käsittelyn kohteeksi selkeitä, ymmärrettäviä ja yksinkertaisia huomioita. Pienistä tapahtumien ketjuista kasvaa katsojan mieleen suuria kysymyksiä, syy-yhteyksien pohdintaa, oivalluksen iloa. Teokset ovat myös älyllisesti kutkuttavia.

Pilvi Takala on laajentanut taiteessa käytettäviä sisältöjä ja osoittanut toisaalta, kuinka pienieleisyys voi toimia tehokeinona. Hänen teoksensa kertovat ihmisestä yleismaailmallisella tasolla, ja hänen on helppo liikkua kansainvälisillä kentillä. Takala ei korota ääntään, mutta silti ”Hänen työnsä vaikuttavat kuin saarnat, joita kaikkien täytyy kuunnella ja jotka porautuvat muistiin.” (Akseli Gallen-Kallela Hugo Simbergin taiteesta, 1895).