Veikko Hirvimäki
Myönnetty:
Palkinnon arvo: 10 000 €
Veikko Hirvimäellä (s. 1941) on takanaan yli 50 vuoden taiteilijanura maalarina ja veistäjänä. Hänen teoksiaan oli ensi kerran esillä vuonna 1960
Maalaamisen Hirvimäki jätti vuonna 1980. Sen jälkeen hän on tullut tunnetuksi lukuisista julkisista veistoksistaan sekä omaleimaisista pienoisveistoksistaan. Teosten lähtökohtana on usein luonto, sen kiertokulku ja vuodenaikojen vaihtelu. Materiaaleina Hirvimäki käyttää erityisesti kiveä ja puuta. Hirvimäki on tehnyt useita monumentaalikokoisia veistoksia, joista tunnetuin on vuonna 1985 paljastettu kirjailija Mika Waltarin muistomerkki Kuningasajatus Helsingissä ravintola Eliten edessä. Muistomerkistä syntyi vilkas julkinen keskustelu. Kiistaa ja kritiikkiä herätti erityisesti se, ettei teos ollut esittävä.
Hirvimäki jatkoi suurikokoisten julkisten veistosten tekemistä, mutta otti etäisyyttä kotimaahansa ja muutti Sveitsiin. Samaan aikaan hän alkoi kiinnostua pienoisveistoksista ja puusta teostensa materiaalina. Pienoisveistossarjaa, joka on nimeltään Muistikuvia, pidetään hänen kiinnostavimpana luomuksenaan. Ensimmäinen osa tästä kymmeniä teoksia käsittävästä sarjasta oli esillä Genevessä vuonna 1997. Kooltaan teokset ovat muutamasta sentistä 30 senttiin, ja ne on valmistettu puusta, käävän kappaleista, tuohesta, kuparilangasta, heinästä, mehiläisvahasta, kävyistä tai säkkikankaasta. Teokset esittävät eläimiä ja ihmisiä, mutta suurin osa näyttää yhtä aikaa työkalulta, kulkuvälineeltä, leikkikalulta, pyydykseltä ja soittimelta. Ne ovat kuin taikakaluja, talismaaneja. Töissä vilahtelee myös arkisia esineitä: koreja, koppia, reppuja, kirnuja, puusoikkoja, talikkoja, veneitä, rekiä ja suksia. Työvälineinä Hirvimäki käyttää talttaa, purasinta, meisseliä, poraa ja naskalia. Värit hän valmistaa hienoksi hakatusta kaarnasta.
Veikko Hirvimäki on syvästi ekologinen taiteilija. Asuttuaan jo pitkään vierailla mailla Hirvimäki on tiedostanut myös selkeästi omat suomalaiset juurensa, ja se heijastuu hänen tuotannossaan. Hänen teoksissaan esiintyvät hahmot ja ilmiöt liittyvät suomalaiseen kansanperinteeseen: legendoihin, uskomuksiin ja satuihin. Niissä heräävät henkiin metsän henget ja eläimet, tontut ja haltijat. Hän vie katsojan taikuuden, loitsujen, shamaanien sekä hyvien ja pahojen henkien maailmaan.
Veikko Hirvimäen maalauksia ja teoksia on useissa julkisissa tiloissa ja kokoelmissa, kuten kouluissa, sairaaloissa, monitoimi- ja palvelutaloissa, uimahalleissa, kaupungintaloissa, teattereissa, museoissa, toreilla, puistoissa ja aukioilla. Veikko Hirvimäki on taiteilijanuransa aikana tehnyt kaiken sen, mitä Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnon saajalta edellytetään: hän on laajentanut, uudistanut ja kyseenalaistanut rohkeasti kuvataiteen ilmaisukieltä. Palkinto on Kalevalaseuran kiitos Hirvimäelle hänen pitkästä taiteilijanurastaan ja taiteestaan, jossa usein yhdistyvät ekologisuus ja myyttiset aiheet.
Palkittuja
2024 – Stiina Saaristo
Stiina Saaristo (s. 1976) on kuvataiteilija, joka kuvaa teoksissaan ihmisiä osana ympäristöjään ja yhteisöjään.
2021 – Veli Granö
Veli Granö (s. 1960) on taiteilija, valokuvaaja ja elokuvantekijä. Granöllä on keskeinen rooli suomalaisen nykykansantaiteen eli ITE-taiteen löytäjänä, dokumentoijana ja esiin nostajana.
2018 – Hanneriina Moisseinen
Hanneriina Moisseinen (s. 1978) on monipuolinen suomalainen nykytaiteilija, joka on viime vuosina noussut maineeseen rajoja ylittävänä sarjakuvataiteilijana.
2015 – Pilvi Takala
Kuvataiteilija Pilvi Takala (s. 1981) tutkii teoksissaan sosiaalisia rakenteita, käyttäytymisen ja tapakulttuurin koodistoa sekä ihmisten tai yhteisöjen välisiä kohtaamisia, joita normit, säännöt ja ennakkoasenteet ohjailevat.
2012 – Veikko Hirvimäki
Veikko Hirvimäellä (s. 1941) on takanaan yli 50 vuoden taiteilijanura maalarina ja veistäjänä. Hänen teoksiaan oli ensi kerran esillä vuonna 1960
2009 – Taru Mäntynen
Kuvanveistäjä Taru Mäntysen (s. 1944) teosten aiheena on usein ihminen, eläin tai niiden myyttinen metamorfoosi ja yhdistelmä. Hänen veistoksissaan kehon kieli, eleet ja asennot ilmentävät usein voimakkaita tunnetiloja, ja ne vievät ajatukset arkaaiseen kuvakieleen, mytologiaan, kalliotaiteeseen ja Kalevalan runoaiheisiin.