featured image
Vaihtoehtoinen teksti

Stiina Saaristo (s. 1976) on kuvataiteilija, joka kuvaa teoksissaan ihmisiä osana ympäristöjään ja yhteisöjään.

Kalevalaseura palkitsi Stiina Saariston Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnolla vuonna 2024. Teoksista välittyy suuria tunteita, draamaa, kamppailuja maailmassa ja ihmisyhteisöissä olemisen suurten kysymysten kanssa. Usein teosten ytimessä ovat nainen ja vallan käyttö – vallan kohteena ja vallan käyttäjänä oleminen.

Stina Saariston aiheet ja hänen tapansa tuottaa niistä voimakkaan puhuttelevia teoksia voi rinnastaa Kalevalan maailmojen dramatiikkaan. Saariston teoksissa samoin kuin Kalevala-eepoksen tarinoissa sankaruus ja antisankaruus, valta, suuret tunteet ja pyrkimykset, rohkeus ja pelko, yksilöihin kohdistetut odotukset ja vaatimukset ovat keskeisiä. Myös Saariston teosten groteskin liioittelun voi ajatella olevan sukua Kalevala-eepoksen hahmojen toimintaa ohjaaville myyttisille, arkiajattelun ylittäville irrationaalisille voimille.

Vuonna 2022 Saaristo on kuvannut Galleria Forum Boxin haastattelussa omaa työskentelyään näin: ”Keskiössä työskentelyssäni on yritys ymmärtää ihmisenä olemista, sen iloja, suruja, siihen liittyvää häpeää ja elämän kipukohtia. Höystän tämän keitoksen makaaberilla huumorilla ja lempeydellä.”

Monet Stiina Saariston teokset ovat suurikokoisia lyijykynällä ja värikynillä toteutettuja piirustuksia. Viime vuosina hän on siirtynyt toteuttamaan aiheitaan keramiikkaveistosten muodossa. Hänen suurikokoinen lyijykynäpiirustuksensa The Last Man Standing on yksi vuoden 2009 Kalevalan juhlavuoden Taiteilijoiden Kalevala -hanketta varten tilatuista teoksista. Teos hankittiin valmistuttuaan taidemuseo Amos Rexin kokoelmaan. Taiteilijoiden Kalevala -hankkeen yhteydessä Saaristo analysoi teostaan tilanteessa, jossa päivän pandemia oli lintuinfluenssa, suurvallat kilpavarustelivat armeijoitaan ja ekologinen kriisi kulki kasvihuoneilmiön nimellä. Valitettavasti teemat eivät ole vanhentuneet lainkaan. Pohjan akan ”pitsinen asu peittää pilviverhon lailla tuomittua kylää taivaanrantaan saakka” yhä vieläkin.