Heikki Laitinen

Tutkijana Heikki Laitinen on jo viidellä vuosikymmenellä tuonut esiin teemoja, jotka ovat sittemmin nousseet merkittävään asemaan perinteen uudisviljelyssä. Laitisen tutkimuskohteita ovat olleet mm. kantele ja muut kansansoittimet, runolaulu ja kansanlaulun varhemmat ilmentymät sekä polska ja pelimannimusiikin varhaisvaiheet. Taiteilijana hän ammentaa yhtä hyvin vanhasta körttivirrestä, runolaulusta tai arkkiveisusta kuin modernista ääni-improvisaatiosta tai villistä performanssista. Tutkimus ja taide ovat Laitiselle itselleen olleet aina välittömässä vuorovaikutuksessa, siksi hänen alulle panemansa tutkiva muusikko – musisoiva tutkija -koulukunta on keskeisesti ollut luomassa suomalaiselle taiteelliselle tutkimukselle asemaa niin Suomessa kuin ulkomailla.

Heikki Laitinen opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 1963–1969 pianonsoittoa ja sävellystä. Helsingin yliopistossa hän opiskeli ensin teologiaa, sitten musiikkitiedettä ja folkloristiikkaa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1977. Tohtoriksi hän valmistui Tampereen yliopistosta pääaineenaan etnomusikologia vuonna 2003. Väitöskirja käsitteli 1800-luvun suomalaista musiikkihistoriaa kansanmusiikintutkijan näkökulmasta.

Muusikkona Laitinen on toiminut mm. yhtyeissä Heikki Laitinen ja Sataset (1966–1974), Kankaan pelimannit (1975–1985), Nelipolviset (1977–1987), Primo (1981–), Kelavala (1989–) ja Suomussalmiryhmä (1990–). Näissä ja lukuisissa muissa hän on julkaissut kymmeniä äänitteitä. Taiteilijaystävineen ja opiskelijoineen Laitinen on valmistanut 1970-luvulta alkaen lukuisia isoja ohjelmaproduktioita, joista suurta osaa on innoittanut kalevalainen runolaulu sekä arkaainen musiikki.

Heikki Laitinen toimi Kansanmusiikki-instituutin johtajana Kaustisella vuodet 1974–1983. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston lehtorina hän toimi vuosina 1983–2001 ja professorina vuosina 2001–2008. Taiteen keskustoimikunnan nimittämänä taiteilijaprofessorina hän toimi vuodet 1995–2000. Laitinen on ollut laaja-alaisesti mukana myös monissa perinne- ja kulttuurialan luottamustehtävissä, mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, Kalevalaseurassa ja M. A. Castrénin Seurassa. Hän on saanut mm. Lönnrot-palkinnon (1995), Kalevalakorun kulttuurisäätiön tunnustuspalkinnon (2000) sekä säveltaiteen valtionpalkinnon (2008).